Maaliskuun alussa opetusministeriö julkisti vuoteen 2010 saakka ulottuvan toimenpideohjelman taiteen ja kulttuurin saavutettavuudesta (pdf). Julkaisuajankohtana uutinen jäi täällä aika vähäiselle käsittelylle, mutta nyt kun ohjelma löytyy verkostakin, on syytä palata siihen.
Aikaisempiin ohjelmiin verrattuna toimenpideohjelmassa ollaan siirrytty visioista käytännön toimenpiteisiin, joita siinä listataan kunnioitettava määrä. Ohjelman kohderyhmäkin on laajentunut koskemaan vammaisten ihmisten lisäksi myös mm. maahanmuuttajia, kieli- ja kulttuurivähemmistöjä ja ikääntyneitä ihmisiä. Saavutettavuuden huomioimiseen suunnattu lisärahoitus ohjataan mm. kulttuuriperinnön digitointiin ja kulttuurin verkkopalveluihin.
Käytännön toteutuksessa suurimman esteen saavutettavuudelle (!) taitavat loppupeleissä muodostaa (puuttuva) tieto ja asenteet, näin annetaan ymmärtää jo esipuheessa: ”Kulttuurin saavutettavuutta voidaan kuitenkin parantaa vain, mikäli taide- ja kulttuurilaitokset ja muut kulttuuritoimijat sekä alueellinen taidehallinto ja kuntien kulttuurihallinnot tarkastelevat omia käytäntöjään saavutettavuuden kannalta.” Mutta ministeriö luottaa eri tahojen väliseen yhteistyöhön, jonka koordinoijaksi on luvassa kulttuurin saavutettavuuteen keskittyvä asiantuntijaelin.
Toimenpideohjelma on mukavan napakka ja tiivis paketti, jonka parasta antia on mm. katsaus saavutettavuuteen ja yhdenvertaisuuteen suomalaisessa lainsäädännössä. Vaikka meillä ei erillistä lakia saavutettavuudesta vielä olekaan, on monessa kohdassa lakia kuitenkin huomioitu kaikkien yhtäläiset oikeudet erilaisiin palveluihin. Yhtenäinen laki olisi silti tarpeen, sikäli hajanainen tämänhetkinen käytäntö on.
