Suuret kiitokset Jarkko Jokelaiselle, joka aamun Helsingin Sanomien kulttuurisivuilla nostaa jälleen pöydälle viime aikoina puhuttaneet keikkojen myöhäiset soittoajat (varsinainen juttu on maksullinen). Esimerkkinä liki koko sivun jutussa käytetään mitäpä muutakaan kuin maanantaista Danko Jonesin keikkaa, jolla pääesiintyjä pääsi lauteille klo 23.50.
Ja yhtä tuttuun tapaan Tavastian Merimaa toistelee jutussa mantraansa siitä, kuinka porukkaa tulee paikalle joka tapauksessa ja kuinka myöhäinen ajankohta vauhdittaa tiskillä käytävää kauppaa. Myöntyy sentään sen verran, että mainitsee esiintyjän pystyvän pitkälti päättämään soittoajoistaan. Kaikesta paistaa erittäin selkeästi läpi Merimaan nihkeä suhtautuminen keikkojen aikaistamiseen, sanoivatpa tutkimukset mitä tahansa. Muualla maassa on jo otettu toinen linja, ja se tuntuu toimivan. Esimerkiksi Mokoman keikkapäiväkirjasta voi lukea siitä, kuinka ”tällä hetkellä Lutakossa ja Kuopion Henkassa soitto alkaa 22.00, ja paikalliset tietävät sen. Homma toimii.”
Tuntuukin siltä, että Tavastiasta on tullut viimeinen linnake, jossa itsepintaisesti tuijotetaan menneisiin aikoihin, jolloin rock piti vielä piilottaa pikkutunneille. Viis yleisön ja soittajien toiveista! En jaksa ymmärtää miksi, ja kuinka kauan Tavastialla on varaa moiseen. Tämä Hesarin juttukin on oikeastaan ensimmäinen näkemäni, jossa edes annetaan ymmärtää, että maan rockpyhätön toimintatavoissa olisi tarkistamisen varaa, sen verran valtaapitävässä asemassa Tavastia on.
Propsit Ismo Alangolle, joka aloittaa meneillään olevalla kiertueellaan keikat yhdeksältä – myös Tavastialla. No, Ismolla on tosin kanttia ja nimeä laittaa Merimaalle kampoihin, ja erittäin hyvät perustelut linjalleen: ”Kyllähän se verottaa yleisöä, jos keikka loppuu kello 1.30 ja aamulla pitäisi mennä kouluun tai töihin. Ja on se itsellekin mukavampi, kun ei tarvitse passailla kuutta tuntia ennen keikkaa.”
Omalta osaltani en edes tohdi ajatella kuinka monta keikkaa on jäänyt väliin siksi, etteivät silmät pysy auki illalla, saati seuraavana päivänä töissä. Se luku on iso. Jokainen missattu keikka harmittaa vietävästi, mutta minkäs teet, kun elämä ei enää mene rockin ehdoilla. Luulen, etten ole tilanteessani yksin. Siksi jaksan jatkaa nillitystä aiheesta, kun en muutakaan voi.
Myös Tampereen Tullikamarin Pakkahuoneella on tullut huomattua, että lämppärit aloittavat jo ysin pintaan tai aiemmin, jolloin pääesiintyjä aloittaa ajoissa ja lopettaa settinsä siinä vaiheessa, kun Tavastialla vasta lämmitellään. Kuka kävisi kopauttamassa Merimaata puupalikalla ohimoon ja kääntäisi hänen kelloaan pari tuntia taaksepäin?
Minäkään en ole vuosiin Tavastialla käynyt, yksi syy varmaan on juuri tuo myöhäinen alkamisaika. Naurettavia ovat myös Merimaan perustelut myöhäiselle alkamiselle sillä, että keikkoihin kuuluu myös kaljanjuontikulttuuria, jota aikaisempi alkamisaika ilmeisesti haittaisi. Bah! Tavastian epäviihtyisään ja sotkuiseen ympäristöönhän ei kukaan laittaudu kuin juuri sen verran aikaisemmin että yhden juoman ehtii napata.
Voi tietysti olla etten enää ole kohderyhmääkään, mutta jos keikka alkaisi aiemmin, ja paikka olisi siistimpi, niin mielelläni viettäisin siellä aikaa sekä ennen että jälkeen itse esityksen.
Minä suosisin myös Merimaan kanssa väkivallattomia vaihtoehtoja. :-) Mutta ei, Tavastia ei todellakaan ole mikään viihtyisä menomesta, jossa jaksaisi olla yhtään enempää kuin on pakko. Ilmanko naapurin Ilves on aina rokki-iltoina tupaten täynnä, vaikkei sekään nyt mikään mukavuuden tyyssija ole.
Tähän kohtaan on pakko sanoa, että sitten edesmenneen Kerubin en ole kohdannut rokkipaikkaa, jossa oikeasti viihtyisi sekä ennen keikkaa että sen jälkeen. Ja se on harmi.