Harvoin tulee ajatelleeksi, että omalla työllä olisi jotenkin poliittisia ulottuvuuksia, mutta Is design political? -artikkeli sai synapsit liikkeelle. Artikkelissa kirjoittaja perustelee muotoilun (engl. design, joka kääntyy niin kehnosti suomeksi; tässäkin kirjoituksessa sen voi käsittää sekä suunnitteluna että muotoiluna) poliittista merkitystä mm. ranskalaista filosofia Michel Foucaultia soveltaen (joka allekirjoittaneelle on tutumpi tiedon sosiologiasta): ”We think of politics as power wielded by those in the upper echelons of government, but it is instructive to note that French philosopher Michel Foucault describes power as distributed and ubiquitous – embedded in our daily lives. The spaces we inhabit, the tools we use and the systems we interact with are all mediated by design, and so design, then, operates as part of that power.”
En koe itse olevani suunnittelija, saati muotoilija, sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta valehtelisin jos väittäisin, etteikö ammatissani olisi mahdollisuuksia vaikuttaa tuotteiden ja palveluiden suunnitteluun ja toteutukseen tavalla, jolla voisi ajatella olevan poliittistakin merkitystä. Onhan asioihin vaikuttaminen yksi suurimmista syistä miksi ylipäätään alalla olen. Minulle käytettävyyden ja käyttäjien parissa työskentely on mitä suurimmassa määrin ideologinen valinta, voisi jopa sanoa arvovalinta, jonka merkitys tuntuu vain vahvistuvan mitä enemmän tätä työtä teen. Parempaa suunnittelua, parempaa palvelua, parempia tuotteita ihmisille.
En ole juuri puhunut muiden samalla alalla olevien kanssa siitä, miksi kukin on alalle ajautunut tai hakeutunut, mutta jotenkin on vaikeaa kuvitella, että käytettävyys, saavutettavuudesta puhumattakaan, voisi olla pelkkä leipätyö. Voi toki olla, että olen itse sitä lajia työläinen, jonka on vaikea kuvitella tekevänsä jotain vain rahasta. Keskiluokkaisuuteen ja pian keski-ikäisyyteenkin kahlitulle maailmanparantajatyypille on tällä saralla paljon tehtävää.
Artikkelissa on hyvin oivallettu se, mikä oikeastaan on suunnittelun, ja etenkin osallistavan suunnittelun poliittisuuden ydin: käyttäjät. ”Crucially, good user-centred designers look at a problem from the point of view of the user, not the priorities of the system, institution or organisation. You could say that user-centred design is a political standpoint in itself. Designers observe people in context to understand the complex experiences, needs and wishes of individuals, and are able to represent and champion those needs throughout the design process. This means the knowledge of end users themselves becomes just as valid as that of the expert. […] Participatory design work, if done well, can be fundamentally democratic, giving ordinary people a voice and an opportunity to influence outcomes.”
