Selling older users short on hyvä muistutus siitä, ettei kaikkia ikääntyneitä (tai muita!) käyttäjiä kannata kohdella yhtenä homogeenisenä ryhmänä. Ikääntyneissäkin on ihmisiä, jotka käyttävät tietokonetta ja kännykkää ja surffaavat netissä, ja ovat joskus aika hakoja teknisten vempaimien kanssa. Kuitenkin jokainen vanhenee, eikä tämän faktan huomioiminen suunnittelussa ole keneltäkään pois: ”[…] small changes (like auditory feedback) can make it easier for older users, without impairing the experience of other users. These design improvements will help older users, disabled users, and in many cases all users.”
Olen käyttäjätutkimuksissa tavannut nopeita ja taitavia käyttäjiä vanhemman ikäpolven edustajien joukosta, niin kuin myös yllättävää kämmäämistä nuorilta, tekniikan parissa kasvaneilta. Tietokonetta päivittäin käyttävien joukosta löytyy niin monenlaisia käyttötapoja ja -tyylejä, että jo viiden minuutin olan yli kurkkimisella oppii kosolti uutta. Eilen opin, ettei ihan vielä välttämättä kannata haudata oletusta siitä, että kaikki käyttäjät osaavat jo sujuvasti vierittää sivua alas löytääkseen hakemansa. Tietenkin on kehnoa käytettävyyttä haudata tärkeä tieto sivun loppuun, mutta ensivaikutelman merkitystä ei kannata aliarvioida. Käyttäjälle pitäisi kuitenkin antaa jokin syy skrollaamiseen.
Tätä kirjoittaessa Aamu-tv:ssa oli sattumalta aiheena sähköinen tietotulva ja sen hallinta, ja haastateltavana ainakin Screen-smart-kirjan kirjoittanut Tarmo Toikka. Puheenaiheena tuntui olevan ainakin medialukutaito ja ruudulta lukemisen nopeus, joka nykyisellään on vielä ihan liian hidasta – niin kuin kirjan esittelytekstissäkin todetaan: ”Electronic communication dominates our working lives, and yet most of us struggle to read, learn and communicate online. We read slowly, we find it hard to understand and difficult to absorb, we print things out.” Kirjan lukemisen jälkeen pitäisi sähköisen tiedon hallinnan olla paremmin hanskassa, mutta huonoa käytettävyyttä ei taida mikään lukutaito parantaa.
