Sain silmälasit 11-vuotiaana. Sen jälkeen näkö on tasaisesti huonontunut, sidekalvontulehdus kertaalleen vaivannut, kehystyyli muuttunut, rillit olleet huurussa ja likaiset, sangat poikki, silmät kuivuneet, kostuneet, vuotaneet, kirvelleet, kutisseet. Ja luultavasti vielä paljon muutakin. Jokunen vuosi takaperin tietotyön tuloksena (huom. ei tietenkään ikääntymisen) optikko alkoi ehdotella moniteholaseja tai kaksia laseja, toisia päätetyöskentelyyn ja toisia bussin numeron tiiraamiseen, mutta olen sitkeästi kieltäytynyt moisesta, vaikken muuten tunnustakaan olevani turhamainen. Kauaa en enää pysty itseäni huijaamaan, sen tiedän, mutta ehkä vielä tovin.
Vaan kummasti nuo näkemiseen liittyvät aiheet ovat viime aikoina alkaneet kiinnostaa, ja pienet fonttikoot kiukuttaa, muiden asioiden ohella. Luettavuuteen tulee kiinnitettyä vähintäänkin yhtä paljon huomiota kuin sisällön ymmärrettävyyteen, ja jos tekstin lukeminen tuottaa vähääkään vaikeuksia, palautetta lähtee herkästi. Onhan se kärpäsenkakkafontitus ihan turhaa kiusaamista, tai nätisti sanottuna ajattelemattomuutta, niiltä teini-ikäisiltä ja kirkassilmäisiltä tulevaisuuden toivoilta, joiden nenällä keikkuvat korkeintaan aurinkolasit. Vaikea se on täti-ihmisen näön heikentymistä ymmärtää, suuremmista vaikeuksista nyt puhumattakaan.
Typography and the Aging Eye: Typeface Legibility for Older Viewers with Vision Problems on kuitenkin semmoinen artikkeli, joka saattaa hiukan avartaa ymmärrystä. Otsikon mukaisesti siinä käsitellään ikääntymistä, näkökyvyn heikkenemistä ja typografiaa, ja se on silattu varsin mainioilla esimerkkikuvilla siitä, miltä tietyt fonttityypit heikkonäköiselle näyttävät. ”The demands of the aging eye, however, require typefaces that function well under low vision conditions. Both type designers and signage designers need to be aware of the issues surrounding common vision problems of the aging population, so that the needs of this group might be better addressed in the future.” [via]
Olen miettinyt hiukan samaa, mutta en siltä kannalta etten näe (minähän näen hyvin!) vaan siltä että vuosi vuodelta korotetaan suosituksia siitä mikä on minimifonttikoko. Toissavuoden suositukset ovat tänä vuonna aivan liian pieniä.
Mun on vaikea uskoa että me vanhenemme niin nopeasti. Tuskin silmät rapistuvat sitä vauhtia. Tai… no, minulla silmät heikkeni kesässä nin että kun kymppävuotiaana koulu loppui kesällä olin rillitön ja kun palasin kouluun syksyllä oli minulla jo -1,5 linssit. Mutta että kaikki nettailijat? Hmm…
Minulla on teoria: yhä vaan kasvavat näyttöresoluutiot. Tiedämme että selainten perusfonttikoko on pitkään ollut 16, mutta näyttöresoluutiot ovat kasvaneet. Ongelma ei siis ole sinänsä se että fonttikoot ovat liian pienet, vaan se että näyttöjen ja selainten välinen suhde on muuttunut… joka siis tietenkin mainfestoituu sillä että fontit näyttävät liian pieniltä. Jokunen vuosi takaperin 11 oli ookoo. Nykyään edes 13 ei oikein tahdo riittää. Ei näe lukea. No ei varmaan jos resoluutio puskee jossain 1920 x 1200:ssa.
Näyttöjen resoluutiot kasvavat nopeammin kuin silmät rapisuvat.
Eittämättä resoluutioilla on osuutensa, sen voin allekirjoittaa itsekin. Ja samaan aikaan näen lähiympäristön ruuvaavan oletusfonttikokoja manuaalisesti suuremmiksi. Siksikin suhteellisten fonttikokojen käyttö olisi niin suotavaa.
Mutta kyllä se näkö huononee myös. Eihän tämä päivittäinen koneen ääressä kököttäminen voi olla vaikuttamatta silmiin, muusta ruodosta nyt puhumattakaan! Kehittyyköhän meille evoluution myötä jonkinlainen nettinäkö?
Mutta eivätkös isot fontit ole onneksi tulossa trendikkäiksi. Mikä se juttu oli, että web 2.0:n tunnistaa:
isosta fontista
liukuväreistä
pyöreistä kulmista
beta-sanasta.