Ilmaisjakeluista on joskus yllättävääkin hyötyä, ja erityisen soveliasta niiden lukeminen on silloin, kun pitää kiireessä päästä ajan tasalle maailman menosta. Lisäksi niissä on usein selostettu ilahduttavan kansantajuisesti kenties muuten hankalaksi tai vieraaksi koettu asia. Niin kuin nyt vaikka älykoti, josta kerrotaan Kirkko ja kaupunki -lehdessä: Tulevaisuuden vanhuus viihtyisässä älykodissa.
”Älykoti ei välttämättä ole kromattu konehuone. Eikä se edellytä asukkaaltaan tietotekniikan hallintaa; tekniikan voi jättää älykotihuollon ammattilaisille. Tietokone ei hallitse näkymää. Tietotekniikka on valoissa, ilmastoinnissa, turvajärjestelyissä, kodinkoneissa, viestinnässä, vaatteissa ja tietysti viihde-elektroniikassa. Käyttäjälle laitteet ovat helppoja. Niistä monia ohjataan äänellä. Moniin asioihin ei tarvita edes käskyä: Puuro ei pala pohjaan, valot syttyvät ja sammuvat tarpeen mukaan, lämmitys ja ilmastointi säätyvät kuin ajatus.”
Aika ruusuinen kuva, mutta kuitenkin. Tiesittekö muuten, miten case manager -tittelillä kulkeva henkilö liittyy älykoteihin? Ei, case manager ei ole synonyymi ict-talkkarille, vaan jotain ihan muuta: sairaanhoitaja, joka järjestelee vanhuksen kotihoidon kokonaistilannetta. Nimikkeiden englannistuminen ylettyy tosiaankin kaikkialle.
(Sivuhuomiona: toivottavasti artikkelin oletettu kohderyhmä lukee sen itse lehdestä, eikä verkosta, sillä fontti on aivan olemattoman pientä.)
Älykodin mainitseminen tuo päähän soimaan iloisen accordeonmusiikin ja verkkokalvoille Monsieur Hulot’n seikkailemaan siskonsa keittiön apparaattien keskellä.
Siinä sitä on ubiikkia elämänmenoa kerrakseen!