No jo nyt on aikoihin eletty, kun nuoruusvuosieni suosikkilehti Smash Hits joutaa manan majoille nuorison siirryttyä kuluttamaan mobiilisisältöjä vanhojen kunnon viihdelehtien sijasta: Emap to close Smash Hits magazine after 28 years. ”Publishers blame a variety of factors for the desertion of readers, including more diverse tastes in music and fewer exciting stars, and more competition for pocket money as teens turn their mobile phones for entertainment.”
Smash Hits kuuluu olennaisesti siihen osaan nuoruuttani, jolloin tuijotettiin Pat Sharpia Sky Channelilta ja Nino Firettoa Super Channelin Music Boxissa, kuunneltiin Pet Shop Boysien West End Girlsiä ja treenattiin saksantaitoja Bravon parissa. Siinä oli aina hienoimmat julisteet ja viimeisimpien hittibiisien sanat. Yhteen aikaan se tuli jopa tilattuna kotiin. Hiljaisen hetken paikka.
Kyllä se Bravo piti aina vähän salaovelastikin hakea kiparilta tai kirjakaupasta. Muistelen, että myös valokuvanovellit olivat aivan hurjan hilpeitä – varsinkin hirtehishuumorin silmin.