Sukunimikaimani Ulla-Maaria on paraikaa Pohjois-Karjalan Muotoilupäivillä, ja raportoi tapahtumasta blogissaan: Joensuussa tapahtuu. Vaikka en itse osaa enää kuvitella palaavani takaisin synnyinseudulle (yhtenä suurena syynä tietenkin se, etten usko että siellä työllistyisin), on silti lämmittävää lukea, että kulttuurin ja muotoilun saralla susirajalla on elämää.
Ja sitä elämää on niin paljon, että Joensuuhun on perustettu Muotoilun palvelukeskus D’art, jonka olemassaolosta sain kuulla vasta hiljattain. Yhtenä palveluna on muotoilun tutkimus, joka kuulostaa meikäläisen korviin erityisen hyvältä: ”Muotoilun tutkimus edistää etupainotteista ja käyttäjäkeskeistä tuotekehitystä. Työvälineinä toimivat markkina- ja käyttäjäselvitykset, käyttäjätiedon hankinta, tulevaisuudentutkimuksen trendit ja skenaariot, tuotekonseptoinnin mallit, innovaatioleirit, innovaatiomenetelmät, visuaalisen viestinnän tutkimus ja tuotetestaukset.”
Olisikohan tämänkaltaisesta toiminnasta väestöltään vanhenevan ja vähenevän kotiseutuni pelastajaksi? Onko karjalainen tulevaisuus muotoilussa?
Ehkä hän on kauan kadoksissa ollut kaksoissisaresi. :)
No eläpä kuule, ei ole kuin pari viikkoa kun multa kirjakaupassa kysyttiin että olenko hänelle sukua. Kun muka ollaan samaa näköä. Melkein teki mieli suositella kysyjälle käyntiä optikolla…