The Flavor of Korean Design on paras pitkään aikaan näkemäni artikkeli suunnittelun kulttuurisista ulottuvuuksista ja etenkin eroista. Samalla se on hyvä muistutus siitä, ettei ole olemassa yhtä yhtenäistä ”aasialaista” kulttuuria samaan tapaan kuin kaikkia eurooppalaisia tai amerikkalaisiakaan ei voi niputtaa yhden otsikon alle. Kulttuurista on kiinni sekin, miksi Koreasta tuntuu tulevan uusia tuotteita lyhyemmällä syklillä kuin muualta:
”According to the Western view, you need to systematically collect lots of data and try to find patterns and a set of principles before starting your design. And this takes a lot of time, so you tend to stick with those principles. This really fits in well with products with a long lifecycle.
But Koreans traditionally don’t articulate what they’re doing beforehand. They’re very contextual. Of course they do customer research and product planning and user-centered design and so on. But they quickly arrive at solutions, then look at the solution to find any further problems. Some might say that’s unsystematic, but it’s really very dynamic. And it works well for products with a short lifecycle, like mobile phones or MP3 players.”
Jutussa esitetään hienosti yksinkertaisia suuntaviivoja sille, kuinka Korea, Japani ja Kiina eroavat toisistaan niin värimaailman, ruuan, musiikin kuin puhetavankin suhteen. Suunnittelussa se tarkoittaa sitä, että vaikka kaikilla on tietty kulttuurinen identiteetti, tulisi sen lisäksi noudattaa myös globaaleja standardeja: ”For design there should be a generic aesthetic value that all human beings like, but that’s a base. And after that people will have preferences.” Erityisesti pidän jutun loppukaneetista, jossa todetaan, että suunnittelija, tai designer, ei pärjää pelkällä käsityötaidolla, vaan myös ajattelu on sallittua. Sepä on hyvä pitää mielessä kaikkien. [via]
Tuoltahan irotaa paljon hienoja ajatuksia jotka tietyllä tavalla ovat itsestään selviä, mutta jotka meidän tuotantopainotteisessa kvartaalitaloudessa unohdetaan helposti, kuten:
”A designer is not just a craftsman. He’s also a thinker.”
Olisikohan tuo ’korealainen’ kontekstuaalinen, nopea suunnittelu sitä mitä pitäisi verkkopuolella myös harrastaa. Useastihan kyseessä on lyhyen elinkaaren omaavia tuotteita. Release early. Release often. Korjataan matkalla (no pun intended). Olisikohan se tehokaampaa?
Ymmärtäisivätkö asiakkaat?
Sitä miekin mietin. Useinhan asiakkaat kuitenkin haluavat ja vaativat niitä nopeitakin korjauksia. Että jos ei yritettäisikään ahmaista koko elefanttia kerralla, vaan edettäisiin pienin askelin. Verkossa tosin on vallalla se osin ehkä jo vanhentunutkin ajatus siitä, että muutosta ei saisi tapahtua liian usein, tai käyttäjät ovat ihan pihalla. Mutta luulisi että jonkinlainen kultainen keskitie tuoltakin olisi löydettävissä.
No eihän siitä tietenkään mitään tulisi jos muutos aina olisi iso, mutta jos seurattaisiin realign- eikä redesign-ideologiaa olisimme selvästi voiton puolella. En vain usko että ostava osapuoli ymmää internetin luonteen omanlaisena mediana (joka ei siis ole sama kuin printti). Vähän samalla tavalla jolla esimerkiksi Finnairin logoa on muokattu kautta aikain. Vähän, mutta huomaamattomasti – silti syystä ja ajatuksella.
Siksipä esimerkkinä Amazon on hieno. Ei sekään ollut mikään hirveän kummoinen saitti. Mutta se on kasvanut, ei muuttunut, mutta uudistunut vuosien mittaan.