Kaikenkarvaisista painikkeista on tässäkin blogissa riittänyt juttua, mutta aivan uuden sysäyksen nappien ihmettelyyn sain nähtyäni nämä painikkeet. Erinomainen esimerkki siitä, mitä merkitsee olla vieraassa kulttuurissa, jossa paitsi kieli, myös huumori on aivan toisenlaista. (Sivuhuomautuksena: tuo Jan Chipchasen Future Perfect on yksi ehdottomista lempiblogeistani. Käsittämättömän hienoja havaintoja vieraista kulttuureista. Kategorialistauksen Locations-otsikon alta löytyy niin monta kymmentä eri paikkaa, että vähemmästäkin menee laskuissa sekaisin.)
Mutta ei tarvitse mennä merta edemmäksi kalaan törmätäkseen outoihin nappeihin, niitä näkee joka päivä. Villisti veikaten jo pelkkä vilkaisu omaan kännykkään riittää. Konvergenssin sivutuotteena voi esimerkiksi yhteen kaukosäätimeen olla sijoitettuna useampia nappeja, joiden erottaminen toisistaan aiheuttaa päänvaivaa, eivätkä puutteelliset tai vaikeaselkoiset ohjeet juuri asiaa helpota. ”What the heck is this button for?” -artikkeli on täynnä hyviä esimerkkejä siitä, minkälaisiin ongelmiin peruskäyttäjä voi törmätä. Viimeaikaisten kokemusteni perusteella tämä kuulostaa liiankin tutulta: ”The remote control offers another classic example of design’s inability to keep up with functions. Bundle your remotes for the TV, cable box, DVD player and stereo system and you likely have 100 small, hard-to-read buttons in front of you, and all you want to do is watch a movie. It’s gone so far that some companies sell a universal, touch-screen remote that can operate more than 200 devices.”
Alan tulla siihen tulokseen, että helppoja painikkeita ei ole olemassakaan. Virtakytkin? Ehei! Käypä vilkaisemassa kahvinkeitintä keittiössä.
Täytyy joskus arvioittaa kuljettimen kojelauta: nappia, kytkintä ja jos jonkinlaista viritelmää. Suurin osa ei ole enää toiminnassa, mutta vaikutelma säilynyt kovasti paljon hauskana.
Meillä on keittiössä Moccamaster. Kyllähän siinä on yksinkertainen virtanappi, on/off, mutta kun siinä vieressä on toinen omituinen nappi, jonka käyttötarkoitusta en oikein vieläkään ymmärrä. Ilmeisesti sitä tulee käyttää silloin kun keitetään täysi pannullinen, jolloin levyn lämpötila onkin korkeampi kuin normaalisti. Yksinkertaisista asioista saadaan niin helposti vaikeita.
Täkäläiseen keittiöön ei tule lämmintä vettä, vaan tiskivesi lämmitetään erityisellä hanan päälle asennetulla laitteella.
Se käynnistetään kääntämällä nuppia noin puoli kierrosta (se kyllä kääntyisi enemmänkin), punaiseen symboliin asti. Tämän jälkeen painetaan nupin keskiosaa, jota ei ikinä arvaisi napiksi, jollei tietäisi.
Nappi ei anna minkäänlaista palautetta. Se on jäykkä ja jäykistyy, mitä syvemmälle sitä painaa.
Jos nappia on painanut kyllin syvälle, laite käynnistyy. Tämän huomaa parin minuutin kuluttua, kun vesi alkaa pitää lämpenemisen ääniä. Mitään merkkivaloa ei ole. Ellei vesi kuulu lämpenevän, tietää painaa nappia uudestaan…
No voi ei. Tuo olis kyllä kiva nähdä, pistätkö kuvan?
Tänne ei saa näemmä tehdä linkkejä. Sori hankala urli…
http://photos1.blogger.com/blogger/7896/412/1600/IMG_8017.jpg
Hauskaa tuossa on myös se, että siitä on hyvin vaikea nähdä, onko vesi kuumaa vai ei. Jos joku on lämmittänyt veden valmiiksi aikeenaan tulla kohta tiskaamaan, joku toinen hanankäyttäjä polttaa helposti näppinsä.
Turha toivo on myös nykyvedenkeittäjistä tuttu toiminto, joka katkaisee virran automaattisesti, jahka vesi on lämmintä. Onneksi laitteessa on sentään putki, josta höyry pääsee purkautumaan ulos, jos laite unohtuu päälle.
[No, on tuo sentään niin mainio esimerkki maailman huonoudesta, ettei ole sattumaa, että minulla oli tuosta kuva hollilla…]