Olen aika huono ennustamaan tulevaa innokkaasta horoskooppiharrastuksestani huolimatta, mutta jos tälle vuodelle pitäisi yksi ennustus tehdä, niin se olisi se, että katseet kääntyvät yhä enemmän kohti Kiinaa ja Intiaa. Ennen kuin huomataankaan, on Suomessakin huutava pula kiinalaisen, ja aasialaisen, kommunikointi- ja tapakulttuurin taitajista, sillä meikäläinen wannabe-eurooppalainen tyyli ei välttämättä ole se sujuvin lähestymistapa. Kulttuurintuntemus on tärkeässä osassa myös ja etenkin niille, jotka suunnittelevat tuotteita sikäläisille markkinoille.
Käyttäjämäärät ovat melkoisia, niin kuin arvata saattaa. Shanghai Dailyn uutisen mukaan kiinalaisten matkapuhelinkäyttäjien määrä kasvaa tänä vuonna 48 miljoonalla. Ei ihan pieni luku.
Designing for emerging, non-Western markets -kirjoituksessa on lisää ajatuksia kulttuurisia merkityksiä täynnä oleville aasialaisille markkinoille suunnittelemisen haasteista. Aamukahvia siemaillessa voi miettiä vaikka tätä: ”[…] Ashwini Asokan demonstrated a coffee preparation ritual of Southern India during which coffee is poured back and forth between tumbler and cup several times. As she explained, alternative means of coffee preparation imported from other parts of the world haven’t caught on, because they do not support this graceful ritual which is filled with ’social, religious, traditional, emotional, and cultural significances related to the daily event.’ However, attending to and understanding the ritual enables identification of new opportunities for coffee product design more likely to succeed in India.”
Kiinalaista väriä umpisuomalaisen käytettävyystyöläisen elämään tuo kauan kaivattu mahdollisuus jatkaa aikanaan olosuhteiden pakosta kesken jäänyttä tai chin treenaamista. Mikään muu laji ei tyhjennä päätä yhtä tehokkaasti ja pakota keskittymään vain käsillä olevaan asiaan. Siinä maiset murheet unohtuvat – voiko enempää vaatia?
