Tämänpäiväisissä Salon Seudun Sanomissa on haastateltu Nokian kännykkämuotoilijaa, joka ”tietää, miltä Nokian matkapuhelimet näyttävät vuonna 2008”. ”Ihminen haluaa luoda median. Hänellä on tarve jakaa tietoja ja olla kokemassa asioita. Tuotteen täytyy toimia pohjana luovalle toiminnalle”, jutussa kerrotaan. Käytettävyyskin on tärkeää, koska ihminen ihastuu helppouteen.
Minulle uutisena tuli se, että uuden kännykän luominen alkaa muotoilusta – tähän saakka olen luullut, että tekniset ominaisuudet kulkevat kaiken muun edellä. Näkeeköhän saman talon insinööri asian samoin? [via]
Kyllä minä sain ainakin Nokian käytettävyysekspertin puheista sellaisen käsityksen, että muotoilu ja käytettävyys menee tekniikan ehdoilla, osittain ihan luonnollisistakin syistä. Pieni laite pitää saada täyteen erilaisia härpäkkeitä, eikä tilaa aina ole.
Niinpä. Tämä asia suorastaan riemastuttaa minua. Jokainen tuotekehityksen osa-alue (muotoilu, hardis, softa, etc) tuntuu ajattelevan olevansa se ensimmäinen ja sitä kautta vaikutusvaltaisin. Oikeasti – terveiset Turkalle – tuotesuunnittelu alkaa konseptoinnista, jossa otetaan alustavasti kantaa useisiin osa-alueisiin. Muodon *piirtäminen* ei voi riittää!
Ainakin epäsuorasti nuo muotoilijatkin joutuvat ottamaan kantaa muihin ominaisuuksiin kuin muotoon. Ehkä haluavat kutsua sitä vain muotoiluksi, nostaahan se oman osaston imagoa kivasti…
”Uuden kännykkämallin synnytys alkaa muotoilusta. Idean synnyttää muotoilijan kokemus tuotetarjonnasta puuttuvasta tuotteesta. Apuna ovat myös monenlaiset tutkimukset kuluttajien elämäntavoista, tarpeista ja tyyleistä.”
Aika tulkinnanvaraista… Kyllähän tästä tulee vähän semmoinen muna vai kana -olo. Tosiasiassa voisin todellakin kuvitella suunnittelun alkavan konseptoinnista ja käyttäjien tarpeista. Olisipa mukavaa päästä tarkastelemaan lähemmin konsepteja nallen ja luun muotoisten puhelinten taustalla… :-)
Siitä soittaa rimpahuttamaan ja tapaamista pullakahvien kera ehdottamaan – toimii/not.
Kokeilimme ystväni kanssa kahta hienoa 3G puhelinta ja kyllä oli onnetonta soitella kuvapuheluita. Valtava ongelma on yksinkertaisesti se että pientä laitetta on pidettävä vajaan käsivarrenmitan päässä jotta toinen näkisi omasta ruudustaan jotain muutakin kuin sieraimet ja leuan.
Kun vimpain sitten ojennetaan vähän matkan päähän pitää kaiutin olla kovalla. Ajatus siitä että oma ääni kaikuu toisen kännystä pitkin ravintolaa ja toimistoa tuntuu nololta. Paitsi silloin kun on melua ja mitää ei kuulu. Käyttö menee aivan onnettomaksi venkuloinniksi, vuoroin otetaan luuria korvalle ja sitten taas näytetään naamaa. Ruudun näkymät ovat silloin vähintäänkin villejä. Tosin kännyn ruutu puolen metrin päästä ei pääse mahaa kouraisemaan vaikka se korvakäytävä-alahuulishowta onkin.
Ei tää kyllä toimi tämmöisenä lainkaan, Pelle Hermannilla oli paljon parempi kuvapuhelin jo 20 vuotta sitten.
Noi ”tutkimukset kuluttajien elämäntavoista, tarpeista ja tyyleistä” viittaisi enemmän trendiennakointiin=). Tuotesuunnittelun eteneminen on varmaan kovin tuote-, projekti- ja firmakohtaista, varsinkin kun esimerkiksi konseptointia, trendiennakointia ja tuotesuunnittelua on monesti mahdotonta erottaa toisistaan, koska koko suunnitteluryhmä saattaa osallistua jokaisen alueen hahmotteluun. Mutta pitää lukea toi haastattelu, kiitos linkistä.
Lyhyesti: juu, näkee asian samoin. Käytännössä kuitenkin syntyprosessi on melkoisen monimutkainen synteesi muotoilua, käytettävyysasioita, saatavilla olevaa teknologiaa, teknologia-pushia, markkinatutkimusta, taloudellisia tekijöitä, uusia ideoita ja vanhoja suunnitelmia. Paha sieltä on sanoa, mikä on oikeasti ensin… Riippuu niin paljon tuotteesta.
Nimim. talon insinööri.