Kuinka käy ubiikkiyhteiskunnan, kun ihmiset vierastavat tietotekniikan keskeistä roolia kodeissaan ja ympäristössään? Tämä kävi ilmi Suomen Akatemian Morphome-hankkeessa, jossa tutkittiin ennakoivaa tietotekniikkaa kodeissa. Tekniikkaan ei luoteta, mikä voi toisaalta olla ihan fiksuakin, kun ajatellaan vaikkapa viime aikojen toistuvia sähkökatkoja. Kuinka älykoti toimii ilman sähköä? Luoko älykoti tulevaisuudessa sellaisia ihmisiä, jotka eivät osaa edes keittää kahvia itse?
Periaatteessa ajatus älykodista on ihan mielenkiintoinen, mutta silti siinä on jotain kammottavaa. Luulen sen olevan kohdallani, niin kuin koehenkilöidenkin kohdalla, pitkälti puhdasta muutosvastarintaa, mutta silti ainakin tämä kuvaus sai kylmät väreet selkäpiihin: ”Hankkeessa luotiinkin esimerkiksi älykkäät tyynyt, joihin upotettujen mikroprosessorien ja RF-anturien avulla selvitettiin eri ikäisten ihmisten reagointia teknologiaan, joka on puettu tuttuun ja pehmeään muotoon. Erityisesti lapset rakastivat ’eläviä’ ja äänteleviä tyynyjä ja ottivat ne leikkeihinsä. Upotetun tai piilotetun tietotekniikan alustana tyynyn kaltainen tuttu ja pehmeä esine koettiin helposti lähestyttäväksi ja turvalliseksi. Tyynyä ei mielletä tietokoneeksi ja prototyyppien äännellessä hieman eläimen kaltaisesti koekäyttäjät assosioivat pörröiset tyynyt heti koiraan tai muuhun lemmikkieläimeen.”
Äänteleviä tyynyjä? Tiedossa on mielenkiintoinen tulevaisuus, sillä pian tietokoneetkin jo juttelevat käyttäjilleen: Tulevaisuuden tietokone reagoi ihmisen tunneperäisiin reaktioihin. ”Tulevaisuuden tietokone reagoi koneen äärellä istujan tunnereaktioihin puhumalla. Uuden tutkimuksen mukaan ongelmatilanteissa puhuen neuvova kone on käyttäjälle positiivinen kokemus. Tietokoneenkäyttäjän ongelmatilanteen kone aistii käyttäjän pupillin koosta ja kasvojen ilmeistä. Kun hätä on suurin, tietokone alkaa jutella.” Aistiikohan kone myös sen, että kun oikein sapettaa, on parempi ettei kukaan tule neuvomaan? Silloin saattaa sattua leukaan.
Kritiikistä huolimatta kummassakin jutussa on muistettu mainita se, että kaikki nämä innovaatiot tehdään käyttäjien ehdoilla, käyttäjien tarpeita vastaamaan. Niin pitääkin olla. Kukaan ei pakota tietokonetta kurkusta alas. Parhaimmillaan kuitenkin keksinnöistä voi olla valtavasti hyötyä (ja hupia), jos niille antaa tilaisuuden. Ennen pitkää vastarannankiiskikin saattaa rohjeta kokeilemaan.
Älykodista tulee ensimmäisenä mieleen älypuhelin, joka vastaa huonoa, hankalaa ja hidasta ”tavallista” puhelinta joka vielä kaatuilee kiireen keskellä ja hukkaa yhteystietoja. Toisena tulee mieleen älykäs auto ja se Osbournes jakso missä auto toistelee koko ajan ”please repeat” ja ”I don’t understand” kun se ei saa Ozzyn mongerruksesta selvää.
Luulen, että ihminen pystyy huomaamaan tosi monimutkaisessakin ”älykkään” tuntuisessa koneessa säännöllisyyksiä (vrt. http://www.20q.net/), joten hädän keskellä puhumalla rauhoitteleva kone ei vaikuta järin toimivalta konseptilta. Jos on joskus kokeillut rauhoittaa koneen kanssa hermonsa menettänyttä työkaveria puhumalla, tietää että siinä tarvitaan tunneälyä enemmän kuin keinoälyä. ;) Jos ”älykkään” koneen kanssa pitää elää pari minuuttia (20Q pallo) eikä kymmentä vuotta (älykoti) niin mikäs siinä.