Ajatus ihmisen käyttöjärjestelmästä on ollut aina enemmän tai vähemmän mielenkiintoinen. Olen tainnut useampaankin otteeseen puhua kovalevyn päivityksen tai lisämuistin tarpeesta, ja versionhallintakin on välillä hakusessa. Ruutu on onneksi harvemmin ollut sinisenä, muttei sekään ihan tavatonta ole.
Hacking the human OS -kirjoituksessa ajatusta aivoista tietokoneena viedään pidemmälle. ”Your hardware is the bundle of nerves that makes up your brain; it’s simply gray matter. Your applications are patterns of thought, which are built up over the course of years. Some of them, like basic algebra and how to read, were written by others; and some of them, like the way you kiss or buy clothes, you probably wrote yourself. […] Your OS is the low-lying software that all the other apps rely on.”
Oman käyttöjärjestelmänsä ymmärtämiseen kannattaa panostaa, sillä se on kirjoittajan mielestä avain tehokkaampaan viestintään: kun tiedostaa oman nuppinsa liikkeet, on helpompaa ymmärtää muita ja toimia sen mukaan. Itse en ehkä aiheesta kirjaksi saakka ole innostunut, mutta ilmeisesti sellainenkin on nyt luvassa – tai ainakin lisää pohdintaa asian tiimoilta. Jään kuulolle.
[Otsikosta vastaa edesmennyt mainio joensuulaisorkesteri Eskimovähemmistö. Rauha heille.]
Arvaa neljä kertaa soiko se nyt päässä, se kaislikko. Mistä tuli mieleen sujuvasti, että kyseisen orkesterin mainio lauluntekijä, kitaristi-laulaja on muuttanut mainioon kaupunkiimme. Olusilla kävimme tuossa männä kuussa.
Ai! Mitä Älylle kuuluu? Ite just mietin että missä mahtaa nykyisin olla tuo vanha kunnon pystybasisti…
Mun ymmärtääkseni Älyllä menee oikein hyvin. On valmistunut ihan kuule kokiksi jostain kansainvälisestä kokkikoulusta ja tuli tänne työn perässä. Tarkoitus olis häntä paremmin haastatella ihan tässä lähiviikkoina, jahka saamme aikataulumme jollain lailla synkattua. Kertonen terveiset?
Oli muutes mainio tunnelma, kun kolmistaan istuksittiin: Äly, Pete ja mie. Aivan kuin vuonna 1988, kun ensi kertaa tapasimme!
Äly? Kokki? Whoaaa… Kerro ihmeessä terveiset, jos se minua vielä muistaa; kerro ainakin, että muistan Älyn Jeesus-paitaa yhä lämmöllä. :-) Petellekin saa terpat sanoa! Tosin häneen olen törmännyt ihan oma-aloitteisestikin aina silloin tällöin. Edellisestä kerrasta on kumminkin vuosia, jos en ihan väärin muista.
Ajattele, me asutaan Peten kanssa korttelin päässä toisistamme ja nähdään ehkä kerran kahdessa vuodessa… Huoh. Silläkin menee oikein hyvin, vaihtoi juuri työpaikkaa ja on uudesta toimestaan iloinen. Suhde Saaraan voi hyvin ja siitä olen ylpeä, minä nimittäin ns. pakkonaitin ne tuossa joitakin vuosia sitten. Onko siitä jo kuusi vuotta?! Voi olla. Tai ainakin viisi.
Ehkä mekin joskus taas törmätään? Olisi muikeaa.