Tämän viikon torstaina juhlitaan maailman käytettävyyspäivää (myös Suomessa), ja siitä innostuneena BBC uutisoi käytettävyysaiheesta oikein urakalla (haloo, YLE?). Eilisen kolumnin lisäksi tänään puntaroidaan mm. käytettävien asioiden salaisuutta artikkelissa The secret of making things work sekä pelkän helppokäyttöisyyden riittämättömyyttä: Why easy to use is not enough. Jälkimmäisen artikkelin kirjoittaja ei tosin ole ihan varma siitä kannattaako käytettävyyttä juhlia: ”No, my worry is that the world has so far to go in making technology usable that I fear that celebrating usability is premature and conceals just how much hassle we put up with on a daily basis. […] It’s time to get really angry about poor usability and demand that the people who design and supply products and services adopt a far more user-centred approach to their design.”
Hyvät esimerkit ovat harvassa, huonot jäävät sitäkin paremmin mieleen. Hyvien käyttökokemusten salaisuus on siinä, että käyttäjien todellisiin tarpeisiin todellisissa käyttötilanteissa on maltettu paneutua ja viedä tieto tuotteisiin saakka. Silloin ei edetä markkinavoimien ehdoilla, vaan laitetaan käyttäjä kaiken keskipisteeksi. Tulevana torstaina itsekukin voisi antaa palautetta paitsi kehnosta käytettävyydestä, myös niistä hyvistä kokemuksista – ken ei vaadi, ei saa.
Mielestäni bisniksissä pitäisi tajuta, että laittamalla käyttäjä keskipisteeksi nimenomaan edetään markkinavoimien ehdoilla, usein hyvinkin tehokkaasti (vrt. iPodin osuus MP3-soitinten markkinoista). Kuluttajat ovat se todellinen markkinavoima ja kuluttajat äänestävät rahoillaan.
Hyvä pointti! Mutta monesti on niinkin, että kehnompaakin käytettävyyttä ostetaan, kun vaihtoehtoja ei ole tarjolla. Hyvänä esimerkkinä vaikka videonauhurit – helppokäyttöisiä en ole vielä tähän päivään mennessä nähnyt, mutta jos ei halua jäädä ilman, niin pakko on ostaa.
Tai kännykät.. :/