Tiistaina Voimalassa keskusteltiin kauneudesta, vallasta ja ulkonäköpaineista monenkirjavan joukon voimin. Päällimmäisenä mieleen jäi kytemään koko keskustelusta läpi paistanut ajatus siitä, että kauneudessa on jotain pahaa, ja että sitä tavoitellessaan on jollain tapaa markkinavoimien vallassa, alistettu ja painostettu, mikä on kyllä aika kummallinen näkökulma. Ehkä kauneudessa voisi olla jotain hyvääkin? Senkin opin, että kauneutta monine tuotteineen markkinoidaan pääasiallisesti 25-44-vuotiaille naisille – sitä vanhemmat ovat jo luovuttaneet. Toisaalta ajatuksessa on jotain lohdullistakin.
Oma asenteeni kauneuteen on kai jotenkin sukupuoleni vastaisesti vinksahtanut, kun en esimerkiksi ole ikinä oikein osannut innostua jostain tuotteesta vain siksi, että se on kaunis (no, yksi poikkeus toki on tähänkin sääntöön). Eilen sattumalta kuulin kollegoiden keskustelua siitä, kuinka pakkauksen ulkonäkö vaikuttaa kauneudenhoitotuotteen valintaan – mitä ilmeisimmin upea, kullalla silattu putkilo todellakin tekee ripsistä 78% tuuheammat. Omien kokemusteni mukaan aika harva homma toimii oikeasti siksi, että se näyttää hyvältä, mutta tietenkin jos näin joskus käy, on ilo tuplasti suurempi. Mieluummin siis valitsen käytettävän kuin kauniin. Sori markkinamiehet.
Käyttökokemukseen kauneudella sen sijaan voi olla suurikin merkitys, sitähän mm. Norman on antaumuksella viime vuodet saarnannut. Sitä käsittelee myös Is Beauty the new usability attribute? -artikkeli. Mielikuvia kauniista tuotteista on tutkittu ennen ja jälkeen varsinaisen käyttökokemuksen, ja niistä selviää, että vaikka kauneus houkuttelee kuluttajia, se menettää merkityksensä, jos tuote on käytettävyydeltään kehno: ”Over time the influence of the perceived hedonic attributes on goodness may fade in importance relative to the quality of the consumer experience particularly if the interface is hard to use. That is, a beautiful interface that seemed like a good idea at the time becomes less appealing if it’s not usable.”
Verkossa huomaa monesti, kuinka kauneutta ja käytettävyyttä on niin kovin vaikeaa yhdistää samaan pakettiin. Mutta sen sijaan, että niitä ajateltaisiin jotenkin toisilleen vastakkaisina tekijöinä (”kaunis ei voi olla älykäs”), pitäisi ymmärtää käytettävän ja kauniin tuotteen voima. Kauneus houkuttelee, käytettävyys vastaa lupauksiin. Win-win.
Hei, eivät ne yli nelivitoset tutkijan mukaan olleet luovuttaneet, vaan vihdoinkin hyväksyneet itsensä sellaisina kuin olivat… Siinä on kovasti positiivisempi klangi!
Entäs yhdistelmän ”tyhmä ja ruma” kanssa? Ovatko edelleen julkisen sektorin kohteina?
Veera: totta, tämä olikin omaa tulkintaani… :-) Mutta mitä luulet, kummastakohan on oikeasti kyse? Ryppyrasvojen ja kauneusleikkausten pyörteissä ei heti ensimmäiseksi tule mieleen, että iäkkäämmät olisivat sinut ikääntymisensä kanssa, vaikka olisihan se mukavaa jos niin.
JP: Julkinen sektori rulettaa!
Toisaalta pitää muistaa, että tuotteen kauneus voi ajaa joidenkin muiden käytettävyysnäkökohtien yli tuotetta valitessa ja sitä käytettäessä.
Tästä sain hyvän esimerkin kun eilen työmatkalla kuuntelin Kelly Goton esitelmää WE05:ssa jossa hän kertoi oman toimistonsa kahvinkeittimestä. Siinä opittavuus oli uhrattu kauneudelle, ainoa tapa saada laite käyttöön oli vääntä eri vipuja ja katsoa mitä tapahtuu. Mutta laite on niin kaunis, että olivat täysin valmiit uhraamaan opittavuuden kauneudelle.
Kuten kaikessa muussakin käytettävyyteen liittyvässä, loppupelissä kysymys on painopisteiden valinnoista. Tosin itselläni varmasti jäisi käyttämättä kahvinkeitin, jonka käyttöä pitäisi opetella – minulle sillä kauneudella kun ei niin suurta merkitystä ole.
Näin on. Kollegatkin kehuivat vuolaasti kauniita (ja kalliita) purkkeja, ja totesivat samaan hengenvetoon niiden sisällön olevan kuitenkin samaa tasoa kuin halvemmissa ja rumemmissa – mutta silti niitä oli mukavampi ostaa ja omistaa. Minä olen kai niin kärsimätön, etten jaksa juuri opetella kauniidenkaan laitteiden käyttöä: jos ei toimi, niin otetaan se vanha masiina mieluummin käyttöön! :-)
Nielsen tokaisi jo vuonna 1993 (Usability Engineering) että eräs käytettävyyden heuristiikka on ”minimalistinen ja esteettinen designi”. Kas tässä on sama webissä http://www.useit.com/papers/heuristic/heuristic_list.html jossa kyseinen heuristinen ohje on se kahdeksas. Homma on selitetty esimerkisi tässä: http://www.iqcontent.com/publications/features/article_32/
Ja ennen kuin vaivumme diskursioon. muille kuolevaisille kerrottakoon että ”heuristiikka” on hienompi sana ohjenuoralle.
Rulettaminen on tosiaan juridinen tosiasia :) Ja pitäähän sitä olla erilaisia vertailukohtia!