5G-blogin kirjoittajaa ollaan lähestytty senioripuhelimia peräänkuuluttaen; taustalla ajatus siitä, että valmistetaanhan kännyköitä muillekin ”marginaaliryhmille”: ”Soittajaa kiukutti, että puhelimia suunnitellaan kaiken maailman ääriryhmille (kuten miljardille intialaiselle ;) ), muttei ikääntyneille. Monelle ikäihmiselle riittäisi laite, jota on helppo käyttää, jolla voi soittaa tavallisia puheluita ja jossa on riittävän isot nappulat ja selkeä näyttö.” Mutta eipä vaan kotimaan markkinoilta moista laitetta löydy.
Kirjoituksen kommenttiosastolla on aiheesta virinnyt mielenkiintoinen keskustelu. Sieltä huomioimisen arvoinen ajatus on se, että syy olemattomaan kysyntään ja valmistajien nihkeyteen on vääränlaisessa markkinoinnissa, koska tuskin kukaan haluaa ostaa nimenomaan ikääntyville tai muuten erityistarpeessa oleville suunnattua puhelinta. Toisaalta taas vaikkapa Applen tuotteet ovat malliesimerkkejä helppokäyttöisyydestä, joka on trendikästä ja myy kuin häkä. En tiedä kuinka vaikkapa iPodin käyttö luonnistuisi ikääntyneeltä, mutta ainakin käyttöliittymänsä puolesta se ei voisi juuri simppelimpi olla. Missään en kuitenkaan ole nähnyt että sitä juuri tällä määritelmällä myytäisiin: kokemukset puhunevat puolestaan. Ehkä Apple jossain vaiheessa vastaa myös ikäihmisten tarpeisiin kehittämällä juuri tällaisen puhelimen, kun kotimaiset tekijät eivät siihen pysty, eikä esimerkiksi Vodafonen Simplyä meiltä saa..? Markkinointia se silti vaatii.
Pelko iäkkääksi leimaantumisesta onkin aika mielenkiintoinen juttu. Siihen on helppoa suhtautua kevyesti iässä, jossa kansaneläkettä edeltävien vuosien määrä mitataan kymmenissä, mutta ihan lähipiiristä löytyy kosolti yllättäviäkin esimerkkejä siitä, miten tietyillä tuotteilla on ”vanhentava” imago. Otetaan vaikka ET-lehti (jonka sivuston jos minkä pitäisi olla saavutettava), johon tuntemani kohderyhmän edustajat eivät koske pitkällä tikullakaan. Ei, vaikka lehti itsessään ihan pätevä jopa kolmikymppisen odotushuoneessa selailijan näkökulmasta (jos nyt nuo kurjat www-sivut jätetään luvusta pois). Sukulaisuussuhteita on uhattu irtisanoa, jos lehti joskus ilmestyy samojen seinien sisään allekirjoittaneen toimesta. Samaan aikaan on kuitenkin ihan ok käyttää lukulaseja ja terveyskenkiä, ja kenties piipahtaa senioritansseissa.
Ainakin Nokialle menevä ja nuorekas brändi on niin tärkeä asia että sitä ei helpolla vaaranneta. Olen heille joskus materiaalia tuottanut ja jo keski-ikäisten ihmisten käyttö oli suhteellisen riskialtista, ettei vaan kellekkään villeissä mielikuvissakaan tulisi mieleen pysähtyneisyys ja vanheneminen. Pannaan sitä pipopäätä vaan tähän taustalle jookos.
Aina välillä kuulee heidän vetoavan Ringon huonoon menestykseen. Olisikohan osasyynä se että se oli ehkä maailman huonoin puhelin jo aikoinaan. Todella onneton kuuluvuus (NMT ja pieni antenni) yhdeksän muistipaikkaa(!) ja akku kesti uutenakin korkeintaan pari päivää. Sitä vielä kaupattiin jonkin ihmeellisen ringo-liittymän kanssa joka oli sekä kallis että maantieteellisesti rajoittunut.
Tuohon Ringoon törmää tosiaan tämän tästä: eikö virheistä voisi ottaa opiksi? Mutta onhan meillä Suomessa myös Ericssonin, Motorolan ja Siemensin puhelia (ainakin), niin että jos yksi valmistaja ei halua satsata ikääntyneisiin, niin joku muu voisi sen tehdä. Vaan eipä tee. Ennustan, että vanhenemisessa on tulevaisuuden trendi; onhan jo Paola Suhonenkin hurahtanut kotirouviin! Siitä ei ole pitkä matka mummoihin. :-)