Jos maailman menoa katselee suuremmassa mittakaavassa, voi käytettävyysasioiden parissa näprääminen tuntua jonninjoutavalta puuhastelulta. Mutta sen sijaan että tyytyisi huomauttelemaan kehnoista linkityksistä, voi käytettävyyttäkin ajatella ”isommin”. Kas tässä ihana juttu siitä, kuinka käytettävyysperiaatteita voi soveltaa tosielämässä: Geek to Live: The Usable Home.
Jo heti ensimmäinen lause pysähdyttää ja romuttaa vanhentuneet (?) käsitykset ohjelmoijista: ”As a computer programmer in a new apartment, I’ve taken the same approach to setting up my home as I would developing a software application: with a focus on usability.” Kirjoituksessa esitellään näppärä joka kodin käytettävyyden tarkistuslista, jonka avulla itse kukin voi miettiä millä mallilla oma koti on. Onko sinun kotisi käytettävä?
- Create space for incoming stuff
- Put items you need to remember in your path
- Stow away stuff you don’t use; put stuff you do within easy reach
- Strategically place items to make tasks easy
- Make task-based centers
- Leave writing material everywhere
- Set up an inbox
- Collaborate with housemates
Huomaan noudattaneeni listaa aika hyvin, mutta se taitaa mennä enemmänkin mukavuudenhalun, vähäisen kaappitilan ja yleisen järjestelmällisyyden piikkiin. Ainakin kyniä ja papereita on kiitettävästi kaikkialla.
Joo, tulee mieleen vanha kunnon Don Norman ja Christopher Alexanderin arkkitehtuuripatternit. Totta ihmeessä elintilaansa on syytä tarkastella käytettävyysnäkökulmasta. Ei sillä, että oma kotini olisi aina kovin mahtavasti organisoitu :-)
No, Normanhan painottaakin enemmän tuota emotionaalista puolta. ;-) Minä painottaisin kokonaisvaltaista käyttäjäkokemusta: jotain epämukavuutta voi kompensoida jokin kertakaikkisen mahtava elementti, joka vie kokonaisuuden kirkkaasti plussan puolelle.
”Put items you need to remember in your path”
tätä yritän vaistomaisesti toteuttaa, mutta vaimo inhoaa eri puolilla ’lojuvia kasoja’ ja haluaisi ne yhteen paikkaan piiloon johonkin kaappiin… :-/