Ei, ei Lindström. Vaan pehmo-orava. Jos toimistossa ottaa päähän, kun puhelimet soivat ja piippaavat viereisissä työpisteissä (saati sitten oman repun uumenissa!), löytyy apu oravasta: Squirrel helps with mobile calls. MIT:n tutkija on kehittänyt kännykään sointiin reagoivan, oravan asuun puetun vimpaimen, joka viestittää puheluiden tulosta ketään ärsyttämättä. Eikä siinä vielä kaikki: ”The squirrel answers phone calls, works out if you are busy or asleep, evaluates how important the incoming call is and takes messages. When it wants to alert its owner to a call, it waves and moves about rather than making a sound. And, it is ridiculously cute.”
Söpöhän se on, mutta vastaako se puhelimeen pikkuoravan äänellä? Tulee ihan mieleen ne kaiuttimien päälle asetettavat tanssivat kukat ja muut hömpöttimet, joihin ei pidemmän päälle enää tule kiinnittäneeksi huomiota ollenkaan. Mutta nyt kyse ei ole vain kivasta lelusta, vaan tunneälystä: ”The key principle behind the Autonomous Interactive Intermediary (AII), or ’cellular squirrel’, is that machines should display what psychologists call social or emotional intelligence. In other words, a computer should be able to communicate information in a way which is responsive to the social situations around it.” Ja sehän kuulostaa jo paljon paremmalta. Käyttöä olisi jo ollut esim. sellaiselle tietokoneelle, joka ei kajauta Windowsin käynnistysmelodiaa täydellä volyymilla neuvotteluhuoneessa, joka on täynnä asiakkaita.
Yliopistolla tutkimusapulaisena naputtelin tutkimusaineistoa sivukaupalla SPSS-ohjelmaan. Kyseinen homma on tietysti erittäin raskasta niin ergonomisesti kuin silmillekin etenkin kun sitä tekee 8 tuntia päivässä muutaman viikon ajan. 1-tab-2-tab-1-tab-2-tab-3-tab-3-tab-4-tab-3-tab-1-tab-sivunkääntö-1-tab-2-tab… jne.
Tämän tästä tuli havahduttua, että hetkinen, minähän tuijotan ikkunasta ulos ja tiirailen oravien hyppelyä ja aherrusta laitoksen takapihalla. Pikkuoravat keräilivät käpyjä, jahtasivat toisiaan ja kiusasivat harakoita. Ai kuinka olikin taas mieli virkeänä ja jaksoi jatkaa naputtelua.
Ehkä tuollainen oikea live-orava olisi kuitenkin parempi? Tietysti avokonttorin keskivaiheilta on vaikea tiirailla ikkunasta ulos oravien kisailua, varsinkin jos kustannuspaikka on keskellä asfalttiviidakkoa. Häkkioravaakaan ei voi suosia, mutta jos päästettäisiin kourallinen oravia irralleen sinne toimistoon? :)
Sulta taisi mennä tuo oravan varsinainen pointti nk. ohi. :-)
Äläs nyt jos niitä oravia vähän kouluttaa vaikka vastaamaan puhelimeen tai sähköposteihin :)
Erlend Loen jossain kirjassa (Supernaiivi tai L) päähenkilö esitti ajatuksen vuokrata oravia purkamaan ihmisten stressiä, juuri sillä perusteella että ne ovat niin mahtavia elukoita! ”Rent a squirrel”.
Ekkä tutkijoilla onkin siis ollut hyvä syy valita elukaksi juuri orava, eikä vaikka kissaa. :-) Tosin yhtenä aikaisempana vaihtoehtona oli ollut ainakin jänöjussi, jota saattaisin katsella oravaa mieluummin. Ehkä.