Taannoisen tietokoneenvaihto-operaation yhteydessä huomasin jälleen kerran, kuinka yksi ärsyttävimmistä seikoista on se, etteivät omat asetukset koskaan siirry sellaisinaan uuteen koneeseen, vaan niitä joutuu aina säätämään. Paitsi että itse datan siirto on hankalaa, koneen muokkaaminen omien mieltymysten mukaan ottaa aikansa, eikä kaikkia säätöjä pysty millään muistamaan – ennen kuin tilanteessa, jossa jokin kohta ei toimikaan. Ikuinen murheenkryynini on esimerkiksi Outlookin osoitekirja asetuksineen etenkin automaattisen osoiterivin täydennyksen osalta: joudun jokaikinen kerta määrittelemään mistä osoitteita haetaan, eikä se ole ihan simppeli operaatio. Toki jopa wintoosassa joitakin asetuksia pystyy kopioimaan ja tallentamaan, mutta kaikkea en ole kertaakaan saanut mukaan.
Mitä enemmän tietokonetta käyttää ja oppii käyttämään, sitä enemmän sitä oppii myös muokkaamaan omia tarpeita vastaavaksi. Jossain vaiheessa turha kursailukin loppuu, ja esimerkiksi oletusfontit tohtii säätää surutta suuremmiksi. Pienistä kustomoinneista siellä täällä tulee kotoisa olo, ja aika monet niistä parantavat käytettävyyttäkin (mistä tietysti herää kysymys, että mikseivät ne ole oletusasetuksina). Näistä käytetyimmistä ja käyttökelpoisimmista säätömahdollisuuksista kertoo The cranky user: But does it come in purple?.
Sitten kun vielä käyttöliittymät toimisivat moitteettomasti käyttäjän omista säädöistä huolimatta. Jos toimivuutta ei voi taata, ei siihen pitäisi antaa mahdollisuuttakaan. ”Application developers should take different platforms into consideration when designing customizable user interfaces. Some customization options are good – they certainly make users happy – but the results can be disastrous if taken too far. […] Don’t offer customization just so you can say your application is customizable; offer it in cases where you know users will have differing needs that you can best address by offering them a choice.”
Veit sanat suustani. Aina edes oman koneen vaihto ei ole se ikävin asia, vaan toisen koneen käyttäminen. Kaikki kätevät pikkuohjelmat loistavat poissaolollaan, kirjanmerkkejä ei ole selaimessa, ja muutenkin kaikki on ihan outoa.
Kun esimerkiksi tuplaklikkaa kuvaa odottaen sen räpsähtävän nopeasti kuvankatseluohjelmaan, niin saakin odottaa kun Photoshop Elements lataa kaikki suotimet ensin, ennen kuin suostuu näyttämään kuvan.
P.S. Onko tämä tuhannes kirjoituksesi? Onneksi olkoon.
Oho, taisipa hyvinkin olla tuhannes, en edes itse huomannut. :-) Kiitos! Tosin: tuhannes Movable Typellä, aikaisemmiltakin vuosilta turinoita riittää lukematon määrä.