Vasta luettuani The Changing User Interface -artikkelin tajusin, kuinka paljon käytän päivittäin aikaa erilaisten käyttöliittymien tuijottamiseen: on tv, kännykkä, tietokone – siinäkin monta erilaista käyttöliittymää ohjelmasta riippuen -, printteri, kahvinkeitin ja ties kuinka monia muita. Aina näkymä ei ole miellyttävä, eikä myöskään helposti ymmärrettävä, saati käytettävä. Omat laitteeni olen saanut siedettävällä tavalla keskustelemaan keskenään, tai ainakin toimimaan jotenkin, vaikka bluetöötin käytöstä voin edelleenkin vain haaveilla – tähän saakka piuha on ajanut asian paljon paremmin. Mutta esimerkiksi yhden vaivaisen dokumentin tekeminen kotikokoonpanosta poikkeavalla laitteistolla ei olekaan ihan sama juttu; onhan niitä kahvinkeittotapojakin useampia. ”If users could better coordinate their computers to deliver information to the machine at hand, it could improve usability. Giving computer users better ways of interacting with hardware and software is gaining importance as users try to organize a rapidly growing number of digital files and as companies try to use their Web sites to make their brands stand out from the crowd.”
Artikkelissa valaistaankin niitä tiedossa olevia muutoksia, joita esimerkiksi PC:n, kännykän ja internetin käyttöliittymiin on tulossa, ja joihin käyttäjän on sopeuduttava. Ennen pitkää kaikkien on vielä ennustettu sulautuvan nätisti yhteen. ”In some ways […] flexibility is a mark of new thinking in user-centric design. People should be able to choose where and when they want their information, and computers should bend to those choices. Getting there will mean rethinking some technical standards and traditional approaches. And it could mean an end to our pile-up of machines.” [via]
Työpaikallamme on kaksi uutta hienoa laitetta, asitianpesukone ja mikroaaltouuni. Molemmat ovat ns. parempia malleja kestävyyden toivossa.
Yhteistä niille on että molempien käyttöliittymä on aivan uskomattoman vaivalloinen valmistajan oltua ”käyttäjäystävällinen”. Vempaimissa on erilaisia pirskahtelun ja aaltoilun kuvia säätimissä ilman tekstin hiventäkään.Muualle etupaneeliin on sentään liiennyt suomalaista kirjoitusta joten lokalisointisäästöstäkään ei liene kysymys.
Liimasin mikroon lapun ”paina ensin aaltokuviota kolme kertaa jotta mikron tehot menevät täysille ja sitten paina kolmiota jossa on huutomerkki. Jos tehoa ei tunnu tulevan paina lumihiutaletta (!) jolloin mikro poistuu sulatusasennosta.”
Ilman tekniikkaa elämämme olisi vallan yksitoikkoista….
Mulla on pyykkikone, jonka symboliikka on yhtä lailla käsittämätön. Koneesta puuttuvat mm. kaikki lämpötilamerkinnät, joten pesulämpötila on osattava päätellä milloin höyhenen, milloin spiraalin kuvasta. Vielä kolmen omistusvuoden jälkeenkin tarvitse jokaisella käyttökerralla opasta avukseni. Muuten kyllä toimii!
Taannoin näin yhden ohjelmiston, joka sisälsi varmaankin lähemmäs sata erilaista ikonia. Vaikka olen tuijotellut kaikenlaisia ohjelmia jo useamman vuoden, niin tässä oli suunnittelija päästänyt luovuutensa valloilleen: en osannut tulkita niistä yhtäkään. Kuinkahan toiset?