Marinadi kirjoitti eilen siitä, kuinka ihmisen tausta vaikuttaa siihen, kuinka eri asioita kohtaa ja käsittelee: ”Sähköasentajat tiiraavat valaisimia ja sähköjohtojen näkymistä. Innokas sienestäjä miettii, mitä sienilajeja missäkin metsätyypissä viihtyy. Liikennesuunnittelija käyttää ajatuksen hankalan risteyksen parantamisehdotuksiin. Kun kaupan myyjä on asiakkaana toisessa kaupassa, niin mielessä välähtää ajatus siitä, miten tuotteet on hyllytetty. Turvallisuusasioihin perehtynyt taas huomioi poistumistievalaistukset ja hätäovet.” Kommenttiosastolla ennätin jo avautua käytettävyysviilaajan arkipäivästä, joka on täynnänsä vastaavia kokemuksia; eri asia sitten, kuinka niihin suhtautuu.
Useimmiten on paikallaan päästää aivot vapaalle asioiden tarkkailusta, mutta siitä voi olla myös yllättävää hyötyä. Arkipäiväisiä kokemuksia, niin hyviä kuin huonojakin, voi soveltaa esimerkiksi käytettävyyden suunnittelussa ja etenkin sen parantamisessa. Web journeys -artikkeli kertoo siitä, kuinka matkanteon analogiaa voi hyödyntää web-suunnittelussa. ”I looked at buildings, road names, shops, posters, advertisements, and people on the street. I looked for clues from the environment to try and discover the route I was taking. […] We also need these navigation clues on the web. Users may now expect to find a navigation bar along the left of the screen or across the top of the page.” Mutta onko hakukoneesta apua, jos eksyy Kaisaniemen metroasemalle?
