Empaattisesti yksinkertainen

Yksinkertaiset asiat ovat usein niitä toimivimpia (ja ilahduttavimpia!), mutta miksi yksinkertaisuuden saavuttaminen on niin vaikeaa? Ymmärrän hyvin tekniikan kanssa kamppailevien ongelmat, sillä yhtä lailla itsekin olin aikanaan varma siitä, että hajottaisin tietokoneen yhdellä väärällä napin painalluksella. (No, siihen aikaan olisin hyvinkin saattanut saada jotain katastrofaalista aikaan, nykyisin tietokoneiden kanssa voi temmeltää suhteellisen vapaasti kokemattomampikin käyttäjä.) Kaasuhella on aiheuttanut tuskanhikeä enemmän kuin laki sallii, ja kokonaan oma lukunsa ovat sitten monimutkaiset prosessit. Korvaushakemus vakuutusyhtiöön on ollut tekemättä kohta vuoden, koska edellisestä kerrasta kauhistuneena muistan yhä hakuprosessin vaivalloisuuden. Hakemuksen lähettäminen verkossa on iso vitsi, jos tosiasiassa kuitenkin tarvitaan printteri, kasa paperia ja allekirjoituksia jokaisen lanketin kulmaan. Ja tietysti koko läjän kiikutus lähimpään postilaatikkoon. eVakuutus my ass, voisin sanoa.

Mutten sano, koska asioiden turhaa hankaloittamista pohtii ansioituneemmin ihka aito Simplification Practice Advisor Don’t Strategize, Empathize -kirjoituksessaan. Kirjoittajan mukaan yritysten todellisuudentaju on hämärtynyt, eikä käyttäjien todellista käyttökontekstia ymmärretä – hyvänä esimerkkinä auto, joka on viimeistä piirtoa myöten huoliteltu, mutta jonka hanskalokeroon ei mahdu edes sitä hanskaa. ”What is needed is for companies to empathize with their customers. By empathizing, I mean imagining the context in which the customer will use, read or buy the product and designing the product to reflect the customer’s needs, first and foremost. […] Ironically, adding common sense to the design process would not add cost. In fact, it would reduce cost by leading to fewer dissatisfied customers and increase demand by generating positive word-of-mouth.”