Muistan joskus pohtineeni, mistä termi ”käyttäjä” mahtaa olla peräisin, ja nyt sain kysymykseen vastauksen, kun löysin mainion otteen kirjasta: The Birth of the User. Kirjoituksen näkökulma ammentaa graafisesta suunnittelusta, typografiasta ja ihmisestä lukijana, mutta se ei estä mattimeikäläistäkin ymmärtämästä mistä on kyse.
Käyttäjä on napattu ihmisen ja tietokoneen vuorovaikutuksesta (HCI), tarkemmin ottaen käyttöliittymä- ja käytettävyyssuunnittelusta. Samalla tietokoneiden kanssa toimivia ihmisiä on alettu kuvata hahmoina, joilla on vikoja ja tarpeita, ja joita huolletaan ja valvotaan kuin lapsia ikään: ”Like a patient or child, the user is a figure to be protected and cared for but also scrutinized and controlled, submitted to research and testing. […] The interactive environment not only provides users with a degree of control and self-direction but also, more quietly and insidiously, it gathers data about its audiences.”
Kirjoituksen näkökulma käyttäjistä digitaalisen ajan lukijoina on mielenkiintoinen: siinä esitetään mm. väite, jonka mukaan tietokoneen ruudulta lukemisen vaikeus onkin kulttuurisidonnainen ja opittu asia, eikä niinkään riipu laitteesta. Käyttäjät ovat kärsimättömiä, koska se ikään kuin kuuluu asiaan: tietokoneiden kanssa ei jäädä ihmettelemään ja prosessoimaan, vaan halutaan olla tuottavia. Digitaalisesta mediasta opittu lukutapa asettaa paineita myös perinteisen painetun sanan puolelle, ja nykylukijoille onkin tarjolla kokonaisia pikalukua suosivia lehtiä – niin kuin vaikka Metro. Mutta vaikka käyttäjien huomiosta kilpaillaan kaikin mahdollisin keinoin, niin harva meistä kuitenkaan pystyy prosessoimaan useampaa kuin yhtä asiaa kerrallaan.
Kannattaa lukea.
