Jokohan kohta uskaltaisin istua huoletta pelkääjän paikalle: Motorola develops ’polite’ phone to help reduce incidents of distracted drivers. ”The software programmed into the phone can detect if the car is parked or cruising or in complex driving situations. If the car is parked, all incoming calls are are allowed through to the speaker phone. […] If the car is cruising on the highway, the only calls that are accepted are those from a pre-programmed phone book list – the ones the user wants to go through. All other incoming calls are routed to voice mail. […] The idea is to make the system totally seamless to the cell phone user. The user would simply set the handset into a holder when he or she steps in the car and lets the phone decide which calls to accept.” [via]
Pelkääjän paikka on liian usein nimensä veroinen. Otetaan A-tyypin persoonallisuus, ripaus kiirettä ja korvaan kiinni kasvanut puhelin, niin ei paljon naurata – ainakaan kyydissä olijaa. Hands-freen käyttö tuntuu lipsuneen vauhdilla takaisin entiseen, jos mitään käyttökulttuuria koskaan ehti edes muodostua, mutta ihan yhtä lailla puhuttu puhelu vie ajajan huomion, vaikka kuinka olisi töötti korvassa. Hävettää, etten läheskään aina rohkene sanoa pelkääväni, vaikka se totta onkin. Hengellä vain ei huvittaisi leikkiä; ei omalla, eikä toisten.
