David Heller puhuu kauniita heti aamutuimaan ja vertaa vuorovaikutuksen kokemista tanssiin artikkelissaan Aesthetics and Interaction Design – Some Preliminary Thoughts (pdf). Hellerin mukaan kauneutta ei ole vain ulkoasussa, vaan myös verkkosivujen ja ohjelmien tehtäväkuluissa, vuorovaikutuksessa ja toiminnoissa. Tanssin tapaan myös vuorovaikutussuunnittelussa on sekä visuaalisia että auraalisia tapoja esittää asioita, mutta viime kädessä monet sen osat tulevat esiin vasta käyttäjän kokemuksen kautta. Heller ottaa esimerkiksi tilanteen, jossa pitää suorittaa valinta (esim. navigointivalikko): ”The presentation of the initial objects is key, but we also need to consider the similarities and aesthetics in the flow to reach that list, the method for making the selection, and the means for triggering the action.”
Estetiikassa(kin) on kyse soveltuvuudesta erilaisille käyttäjäryhmille, ja kun se yhdistetään siihen faktaan, että jokainen on kuluttaja, voi lopputuloksena olla isoja ongelmia: ”Owners of software projects often ask for inappropriate aesthetics on the basis of their own consumer experiences, merely choosing the best from what they know.” Käyttäjäkokemuksen suhteen estetiikalla on merkitystä siinä missä käytettävyydelläkin, ja koska vuorovaikutuksessa on kyse paljon muustakin kuin käytettävyydestä, on kaikkien sen eri elementtien tarkempi tutkiminen ehdottomasti tarpeen. Ei kai kukaan halua jäädä tarpomaan samoja latuja?
Mistäs ihmeestä tuo ”visuaalinen ulkonäkö” on kotoisin? Meillä firmassa hoetaan samaa. Mun mielestäni se on kuin sanoisi tekstuaalinen artikkeli, puinen kelhohonkamökki tai metallinen rauta.
Onko olemassa ulkonäköjä jotka eivät ole visuaalisia?
Oho, eiku sulla oli ”ulkoasu”. Mutta sama juttu kuitenkin.
Olet ihan oikeassa ja mietin samaa kirjoittaessani. Kun en keksinyt parempaa, niin se jäi sitten tuohon…
Eiku joo, otetaas se visuaalinen sieltä kokonaan pois. Jäykkä mutta kankea!
Ah ihanaa. Nyt se on parempi mutta ei huonompi.