Olen aina ollut hyvin ihastunut sellaisiin tuotteisiin ja palveluihin, jotka mukautuvat käyttäjänsä mukaan, eikä ihastustani lainkaan vähentänyt vastikään ostamani uusi sänky, joka hemmottelee selkäparkaani niin, ettei paremmasta väliä. Amazonista pidän myös, vaikka sen ehdotukset eivät aina ihan kohdilleen osukaan. Vastaavanlaista mukautumista toivoisi useammiltakin tuotteilta.
Stanfordin yliopiston julkaiseman Ambidextrous-lehden artikkelissa (pdf) ”käyttäjänmukainen” suunnittelu saa nimen agathonic design: ”In most cases a designer expects a user to adapt to the object. In agathonic design, the object changes and adapts to the user. Of course, the user is probably also adapting to the object. We now have the possibility of both user and object adapting to each other, creating a system with a higher level of functionality.” [via]
Ja yhtäkkiä kaiken teoreettisen pohdiskelun ja suunnittelumallien keskellä mieleen tulee vaikka kuinka monta esimerkkiä asioista, jotka vain paranevat ajan kanssa. Farkut ja kengät ovat tietysti niitä ilmeisimpiä, mutta eikö vain vaikkapa hammasharja sovi suuhun sutjakammin muutaman päivän käytön jälkeen? Ja onko sen ihanampaa kuin käytössä pehmenneet lakanat ja karheat froteepyyhkeet, joita ei kaupan hyllyltä voi valmiina ostaa? Lompakkokin kaipaa sisäänajamista, ja nahkatakki tietenkin, jos sellaista sattuu käyttämään. Jos markkinoille tulisi kännykkä, joka oppii tunnistamaan tapani ja tarpeeni, ostaisin sen heti. Artikkelissa on lisää esimerkkejä hengästyttävän paljon – niin paljon, ettei voi kuin ihmetellä, miksei niitä ole toteutettu jo. Koska suuntaus tuntuu olevan se, että palveluja kulutetaan aina vain enemmän, niin mikä sen parempaa palvelua kuin jokaisen omien preferenssien mukaan muuntuva tuote?
np. Franz Ferdinand: Do You Want To. Aivan ässä! Silkkaa parhautta! Jos et usko, niin käy kuuntelemassa [via].
Toisaalta, nämä tapoihimme mukautuvat laitteet tietävät meistä yhä enemmän, intiimeistä pikkujutuista alkaen. Tällaisen laitteen katoaminen on suurempi harmi kuin ”tyhmemmän”, simppelimmän laitteen häviäminen.
Viittaako ilmaisu ”agathonic design” hyvään muotoiluun. Käsittääkseni sana ”agathon” tulee kreikan kielestä ja tarkoittaa hyvää vai onko tässä pohjalla joku muu sana?
Kirjoittaja sanoo näin: ”Ive synthesized the word ’agathonic’ to describe the design of objects and
systems whose functionality increases with use, from the Greek words for good (agatha) and earth (cthonic).” Eli juuri niin kuin ajattelitkin.
Marimba: kolikolla on aina kääntöpuolensa, minkäs teet! :-)
klassisen kreikan opinnoista näyttää edelleen olevan iloa…no, olisi tietenkin itse pitänyt lukea tämä artikkeli.