Joensuussa tarjoutui jälleen tilaisuus hypistellä järkevän kokoista kännykkää, joka on palvellut omistajaansa uskollisesti jo monta vuotta. Yhtä monta vuotta minäkin olen sitä kohdalle osuessa käpälöinyt, sillä niin kuin minua tuntevat tietävät, kännyköiden tuntuma ei ole ihan yhdentekevä juttu. Vasta ihan viime aikoina olen lakannut kaipaamasta antenneja, sillä etenkin Ericssonin mallien antennit saivat aikanaan sydämeni sykkimään. Juu, perversionsa kullakin.
Mutta jos perversiot jättää sikseen, on kännyköiden ja muiden aparaattien alati pienenevä koko myös käytettävyyden ja etenkin ergonomian suhteen ongelmallinen. Todistettavasti suunnittelijat kiinnittävät kumpaankin asiaan huomiota, mutta ei tarvita maalaisjärkeä kummempaa havainnointimenetelmää tajutakseen, että lapiokätisen hyppysissä nykyiset tikkuaskimallit ovat lähinnä haasteellisia, eivät hyödyllisiä. Tosin täytyy samaan hengenvetoon todeta, että viime aikoina olen nähnyt monien miesten vaivihkaa palanneen käyttämään kommunikaattoreita ja muita isompia malleja pienten käkänöiden sijaan. Muistan entisen esimieheni esitelleen joskus innoissaan paidantaskuun hukkuvaa puhelinta, joka näytti enemmänkin sytkäriltä, mutta niinpä vain viimeksi tavatessamme taskusta löytyi jo huomattavasti kookkaampi malli. Ehkä käytännöllisyys sittenkin ajaa trendien ohi.
Pohdiskeluun innoitti: Ergonomics and Usability of the Incredible Shrinking Cell Phone.
