Huvitti tänä aamuna hesarin yleisönosastolla ollut kirjoitus siitä, kuinka jalankulkijan pitäisi Helsingissä reippaasti vain astua suojatielle: kyllä ne autot väistävät! Joensuu kun tuntuu olevan jonkinlainen jalankulkijan paratiisi, jossa kukaan ei arastele tippaakaan kävellä juuri siellä missä huvittaa. Siinä saavat väistää paitsi autoilijat, myös pyöräilijät. Mitähän täkäläiset kävelijät sanoisivat niistä helsinkiläisistä pyöräilijöistä, jotka huonoina päivinään antavat pyörätielle eksyneen todellakin kuulla kunniansa ja hyvä kun eivät vielä tinttaa nyrkillä nenään kaupan päälle?
Parin viime vuoden aikana Joensuun keskusta on kokenut totaalisen myllerryksen, joka jatkuu edelleen. Suuri osa keskusta-aluetta on nyt vain kävelyyn (ja pyöräilyyn) pyhitettyä julkista liikennettä lukuunottamatta. Tästä jalankulun vapaudesta ollaan sitten päihdytty niin, että kaikki muilla peleillä liikkuvat ovat paarian asemassa. Olen tähän saakka rakastanut Joensuussa nimenomaan fillaroinnin helppoutta, vapautta ja hyviä reittejä, mutta nyt on ollut pakko harkita fillarin jättämistä parkkiin ainakin jos liikkuu torin liepeillä. Pyöräteitä toki on, ja ne on merkitty varsin selkeästi, mutta täkäläisille nekin ovat luontevasti vain osa kävelykatua. Auta armias jos erehtyy kilauttamaan pyörän kelloa, sehän on rikoksista suurin. Pyöräilijä voi olla metrin päässä tai nenän edessä, eikä jalankulkija taatusti väistä. Pyörän eteen sopii kävellä silloinkin, kun sen huomaa tulevan jo vähän kauempaa. Ei käy kateeksi niitä, jotka yrittävät sompailla autolla siellä, missä se on vielä sallittua.
Ehkä joensuulaiset jalankulkijat pitäisikin lähettää näyttämään helsinkiläisille mallia siitä, kuinka siihen suojatielle astutaan. Ratkeaisivat pääkaupungissa nämäkin ongelmat kertaheitolla.
Kas kun sattuikin – täsmälleen samaa asiaa mietin äsken Joensuun keskustassa tallustellessani. Ja tuumin, että onneksi en ole liikkeellä pyörällä.
No, Joensuun itsevaltainen jalankulkijakulttuuri on kuuleman mukaan ollut maankuulua jo pitkään ;).
Urheiluautolla kesä-Hesassa hapuillessa ja fillarilla uuteen espoolaisuuteen totutellessa on tullut ns. havaittua. Kellon soitto tulkitaan henk. koht. loukkauksena, vaikka mimmoisin merkein, maalauksin ja kiveyksin pasteeraus olisi erotettu pyörätiestä. Maalaisia lie nämä hesalaiset – auton ratissa todella hermoja…
Eiks tää mee nyt niin – että riippuen siitä oletko itse liikenteessä jalan, pyörällä, autolla tahi avaruussukkulalla – muut kulkijat ovat väärässä olevia idiootteja?