Eilen parvekkeelleni eksyi ilmeisen loukkaantunut orava (ne villiviinit!), joka ei osannut omin avuin pois, vaan raahautui säikähtäneenä parvekkeen laitoja pitkin, kun raotin ovea. En tiedä kumpi pelkäsi enemmän: henkitoreissaan oleva otus minua, vai minä pientä jyrsijää. Sieluni silmillä näin jo kauhukuvia siitä, miten se säntää sisään ja kuolee jonnekin tavoittamattomiin sohvan taa, tai kituu pitkään parvekkeellani, kunnes varis päättää nokkia sen kappaleiksi. Juu, biologia ei ollut vahvin kouluaineeni. Eikä talonmieskään ollut kotona, sillä ensimmäinen ajatukseni oli tietenkin se, että jonkun pitää tulla tekemään asialle jotain, kun en itse osaa. Vähänkö hävetti moinen luonnosta vieraantuminen.
Näissä mietteissä suunnistin sovittuun tapaamiseen, mutta orava askarrutti aina vain. Vaikken mikään suuri eläintenystävä olekaan (kissat poislukien), en silti voinut olla olematta huolissani kituvasta kurresta. Olisiko eläinrääkkäystä olla tekemättä mitään? Seuralaiseni kuunteli huoltani ja ehdotti muitta mutkitta, että soittaisin poliisille. Poliisille?! Ihan kuin poliisilla ei olisi muitakin hommia kuin tulla pelastamaan parvekkeelle tipahtanutta oravaa, protestoin. Suuri oli onni ja huojennus, kun kotiin palatessa huomasin oravan kadonneen. Mutta silti jäin miettimään korrektia toimintatapaa.
Aamun hesarista sain lukea, että orava parvekkeella ei sittenkään olisi ollut älyttömin aihe soittaa poliisille. ”Lokilla jalka kipeänä kauppatorilla, vaskitsa pyöräkellarissa, pulu kaksi tuntia lyhtypylvään päässä, kiinni jäätynyt joutsen, orava kenkäkaupassa”, luetellaan kolumnissa (€) Helsingin pelastuslaitoksen tehtäviä viime vuosilta. Puna kohosi poskille, kun kirjoittaja alleviivasi syyksi luonnosta vieraantumisen, jonka rivien välistä voi tulkita myös helsinkiläistymiseksi. Ehkä eläinpelastusyksikkö olisi tosiaankin tarpeen, mutta saisipa jostain myös maalaisjärkeä kaupunkilaisen päähän.
Toimit ihan järkevästi – ehkä kyrrella oli vain venähdys… Kannatan tuota eläinpäivystäjää; säästyisi monen jepen/brankkarin työaikaa ja toivottavasti vielä ns. parempaan tekemiseen.
Onni onnettomuudessa tällä kertaa. Mutta en silti vieläkään tiedä mitä tosipaikan tullen pitäisi tehdä. Tiiätsie?
Yleisesti ottaen kaikenlaisissa – edes mahdollisissa – hätätilanteissa hätäkeskus on oikea paikkaa ottaa yhteyttä. Hätäkeskuksen takaahan löytyvät niin poliisin, pelastustoimen kuin sairaankuljetuksen hälytykset. Ja hätäkeskuksen numeroahan ei varmaankaan tarvitse tässä mainita?
Suomessa kuuluu kansalaisen velvollisuuksiin huolehtia myös ympäristön eläimistä. Yleensä pelastamisen hoitaa palokunta (tai pelastuslaitos nykyisellään), poliisi joutuu hoitamaan ne ikävämmät tehtävät kuten eläinten lopettamisen tms.
Enkä nyt tiedä onko se eläinten pelastaminen nyt niin vastenmielistäkään monelle palomiehelle, ainakin se on mukavaa vaihtelua sammuneiden kuljettamiseen ambulanssilla. Täällä maaseudulla valitettavasti ne eläintenpelastukset kun eivät liity pieniin söpöihin lemmikkeihin vaan hevosiin ja lehmiin ojissa tai lantakouruissa, usein kesähelteillä keskellä paarmapilveä. Ne tehtävät olisi kyllä mukava delgoida jollekin eläinpäivystäjälle.
Huvittavana lisätarinana voisin mainita oman asemani palotarkastajan, joka aktiivisena lintuharrastajana hoitaa lintujen pelastustehtävien pitkin maakuntaa ja usein hoitaa lintuja kotonaankin tai etsii niille jonkun muun hoitopaikan. Yksi joutsenen poikanen lähti Ähtäriin parin viikon hoidon jälkeen – emo oli sen syystä tai toisesta hylännyt juuri ennen juhannusta. Suloinen poikanen valloitti monen palomiehen käydessään paloasemalla ja on nyt kuulemma Ähtärissäkin erittäin suosittu.
Eli jos orava tosiaankin olisi pitänyt päästää kärsimästä, olisi oikea osoite ollut poliisi? Joka tapauksessa kiitos sinulle näistä tiedoista!
Eläinsuojelulain pykälä neljätoista on varsin selkeä. Siinä todetaan, että luonnonvaraista eläintä on pyrittävä hoitamaan. Jos eläimen hengissä pitäminen aiheuttaisi kohtuuntonta kärsimystä on se lopetettava. Ensisijaisesti toimenpiteisiin ryhtyvät (eläimen omistaja, ) kunnaneläinlääkäri, kunnan terveydensuojeluvalvontaa harjoittava viranomainen (eli kukahan tämäkin on?) tai poliisi.
Edelleen, hätänumero on hyvä paikka mitä lähestyä. Siellä osataan neuvoa keneen ottaa yhteyttä ja sieltä se poliisikin paikalle hälytetään.