Kesäpuuhastelun ja toipumisen ohessa olen tässä viikonlopun aikana plärännyt British HCI Groupin julkaisemaa Interfaces-lehteä (pdf), jossa on monenlaista käytettävyyden ja saavutettavuuden kannalta mielenkiintoista asiaa. Lööppiin on tietenkin nostettu juttu, jonka otsikossa kysytään provosoivasti How usable is Jakob Nielsen?, ja jossa käsitellään lähinnä sitä, pilaako Nielsen käytettävyyden maineen syyttävällä sävyllään ja omahyväisyydellään (you give love a bad name!). Nielsen on tunnettu ja tunnustettu nimi, jonka oppeihin on helppoa tarttua niin hyvässä kuin pahassakin, mutta väittäisin, että jokainen aiheen kanssa enemmän tekemisissä oleva ennen pitkää havahtuu myös lähdekritiikin harjoittamiseen. Henkilökohtaisesti symppaan itse enemmän Don Normania emotionaalisine suunnitteluineen, mutta sekin lienee makuasia.
Mutta on Interfacesissa toki muutakin luettavaa. Niin kuin vaikka Accessibility isn’t Usability, nimensä mukainen perusteltu kirjoitus siitä, ettei käytettävyyden ja saavutettavuuden välin voi piirtää yhtäläisyysmerkkiä. Yksi keskeinen ero on mm. se, että saavutettavuutta säädellään lainsäädännöllä, eikä mikään laki määrää tuotetta olemaan käytettävä; ja se, että saavutettavuuteen tarvitaan toisinaan apuvälineitä (niin kuin esim. ruudunlukijat). Ja niin edelleen. Lisäksi lehdessä luodaan katsaus mm. lasten tietokoneen käyttöön, väreihin ja PDA-laitteisiin. Lukeminen käy muuten yllättävän simppelisti myös tietokoneen ruudulta, vaikka yleensä sitä pitkissä kirjoituksissa karsastankin – mutta mieluummin kuitenkin palaan etuajassa aloittamani kesälomalukemiston pariin…
Saavutettavuudesta puheen ollen: Saavutettava.fi:n toimitusvahvuus lisääntyi, kun Timo Laak liittyi mukaan joukkoon. Tervetuloa!
