Kustannuspaikalla jo jonkin aikaa kiertänyt kulkutauti päätti rantautua myös minuun, ja nyt kuulostelen villavällyjen alla pajavasaroiden pauketta ohimoissa ja kuumeista kohinaa korvissa. Jos seuraan toisten esimerkkiä, on tämä vasta alkusoittoa. Jipii.
Ei siis ole liiemmin aihetta juhlaan, toisin kuin Nielsenillä ja Zeldmanilla, jotka kummatkin viettävät 10-vuotiskekkereitä: Nielsen juhlii pyöreitä täyttänyttä Alertboxiaan, joka on vaatimattomasti tehnyt internet-käyttöliittymistä huomattavasti helppokäyttöisempiä kuin vielä vuonna 1995; Zeldman taas verkkojulkaisutaivaltaan, jonka glooria tuntuu kummasti viime vuosina hiipuneen. Sen kyllä huomaa Zeldman itsekin: ”Barely noticed by readers or me at the site’s dawning was a chatty, continually updated page called coming.html. Hidden at first behind the eras customary splash pages, it eventually migrated to the top of the hierarchy, becoming, I suppose, a blog and my site’s focus.” Mutta siinä missä Zeldman oppi bloggaamaan, jatkaa Nielsen kolumniensa julkaisua tuttuun käsiviritteiseen tapaansa, josta ei puutu sen paremmin itsetiedostusta kuin ruudun laidasta laitaan ulottuvaa tekstiäkään.
Olikohan se ensin mainittu, jonka mukaan asiantuntijaksi kehittyminen vie 10 vuotta. Lakipisteessä ollaan. Toisilla siihen on vielä matkaa.
Parane pian! Mutta auta minua: miten minuuttivelliä tehdään? Jos tekee pakkauksen ohjeen mukaan, saa lautasellisen keitettyä maitoa…
Ei nuo maitopitoiset asiat oikein oo mun juttu… Jos laitat vähemmän nestettä, mitä sitten tapahtuu?
Saa pienemmän lautasellisen keitettyä maitoa… ja tietysti täyslaktoositonta, vammainenhan se minäkin tuossa asiassa olen.