Edellinen merkintä herätti paitsi keskustelua, myös sai minut pohdiskelemaan sitä, mitä esteettömyys mahtaa eri ihmisille tarkoittaakaan. Voiko jokin sivusto olla saavutettava, vaikkei se täytä standardeja tai saa tiettyä lukumäärää A-kirjaimia saavutettavuuden todisteeksi?

Saavutettavuuden testaaminen ei ole maailman helpoin juttu, ja vaikka verkosta löytyvillä työkaluilla saisikin puhtaat paperit, se ei kerro muusta kuin siitä, että tekninen tarkistus läpäistiin. Käytettävyyttä nämä validaattorit eivät pysty mittaamaan, ja niin kuin NKL:n sivujen kohdalla kävi ilmi, ei saavutettavuus automaattisesti merkitse hyvää käytettävyyttä – tai päinvastoin. Suuri yleisö ei kiirehdi katsomaan konepellin alle, vaan uskoo, kun sanotaan, ellei asia muuten tule konkreettisesti vastaan. Jos tästä itse jotain opin, niin sen, että luotettava lähdekään ei ole laadun tae, valitettavasti.

Jos tosielämässä halutaan tehdä aidosti saavutettava sivusto, on mukaan otettava oikeat käyttäjät – ja sittenkin jokaikisen kohderyhmän edustajaa on mahdotonta saada mukaan. ”Accessibility is not just about screen readers or blind people. Making a site specifically tailored to screen readers is not accessibility – it is building a blind-only site. True accessibility is building one site that works for everybody, whatever user agent or operating system they prefer”, sanoo Roger Johansson Web standards vs. Accessibility -kirjoituksessaan.

Mutta kaikille (lue: mahdollisimman monelle) sopivan sivuston tekeminen olisikin vaikeaa, se ei tarkoita sitä, etteikö saavutettavuuteen tarvitsisi pyrkiä. Standardien noudattaminen on ehkä kuitenkin se helpoin juttu, ja hyvä lähtökohta minkä tahansa ja kenelle tahansa tarkoitetun sivuston suunnitteluun, eikä siitä kannata tinkiä. Web-sisällön saavutettavuusohjeen suhteen maalaisjärjen käyttö on sallittu. Lopputuloksen soveltuminen käyttötarkoitukseensa parhaalla mahdollisella tavalla ei koskaan ole huono tavoite, mutta työläs se saattaa olla.