Olin eilen todistamassa, kun maailmat sotivat (tai paremminkin: kun efektit sotivat), ja tänään makselen siitä fysiikallani. Ranne on kipeä jatkuvasta kellon vilkuilusta, leukaperät hellinä haukottelusta, ja tunnustettakoon: hartiat jumissa silkasta kauhunsekaisesta jännityksestä. Viime yönä unissa pyöri jos minkälaista karusellia, ja nyt väsyttää. Maailmalla leffa tuntuu niittäneen hämmästyttävän hyviä arvioita, ovatkohan ne nähneet saman version? Plussaa: ei kökköä päälleliimattua romantiikkaa, ei silmiinpistävää product placementia, eikä jenkkilippujen liehutusta. Miinusta: ihan liian pitkä, ja olipa se loppu nolo. Summa summarum: taisin eksyä väärään leffaan.
Tänään pitäisi käydä katsomassa tuo samainen raina. Meniköhän rahat hukkaan?
Nääh, mie luulen, että suurimpaan osaan yleisöstä leffa upposi kuin veitsi kuumaan voihin. Mulla vain oli semmoinen olo, että hei, olen jo nähnyt kaikki nämä tehosteet, niin hienoja kuin ne olivatkin. Ja kun se Tomppakaan ei jaksa sykäyttää…. Jaa että miksikö menin? No kun kutsuttiin.
Minäkin eilen tuon käväisin katsomassa, ja puolustettakoon elokuvaa nyt vähäsen. Kaksi toiminnan- ja jännityksentäytteistä tuntia, ja paljon nättejä tehosteita. Jos ei elokuvalta sen kummempaa syvällisyyttä kaipaa, niin kyllä tuo ihan mukavaa viihdettä oli. :-) Odotin kyllä Spielbergiltä vähän enemmän, loppu kun jäi vähän latteaksi.. mutta ei tämä missään nimessä pettymys silti ollut.
Joo, en kaipaa syvällisyyttä minäkään, mutta jotain tarttumapintaa ja tuoreutta sentään. Kun efektit eivät sykäyttäneet, eivätkä henkilökuvat senkään vertaa, niin aika köyhäksi jäi anti. Mutta olen toki huonompiakin nähnyt – monta, monta kertaa…
Ei hitto. Ei voi sanoa kommenttina kuin sen yhden p:llä alkavan sanan. Mistä voi kinuta rahoja takaisin?
Tyhmyydestä sakotetaan, sanoi jo isoäitini… Olisit ottanut onkeesi fiksumpien puheista :)
Spielbergiltä saattais löytyä jokunen ropo. :-) Ja loput voivat äänestää jaloillaan!