Humanisti vai insinööri?

Joskukin linkitti The two great accessibility debates -kirjoitukseen, jossa esitelty näkökulma saavutettavuuslainsäädännöstä ja siihen liittyvistä pakotteista on sellainen, jonka itsekin pystyisin allekirjoittamaan. Koska en jaksa uskoa, että kaikki kilvan rientävät vapaaehtoisesti tekemään tuotteista ja palveluista saavutettavia, tarvitaan jonkinlainen lainsäädäntö, mutta mitä sillä säädellään, se on toinen juttu. Niinpä sen sijaan, että tietyn teknisen ohjeistuksen noudattamisesta tehtäisiin pakollista, voitaisiin mieluummin lähestyä asiaa ihmisoikeuksien näkökulmasta ja kriminalisoida syrjintä. Toisin sanoen: ellei verkkosivu ole kaikkien saavutettavissa, on seurauksena jonkinlainen rangaistus. Mutta ehkä tämä lähestymistapa on insinöörivetoisessa Suomessamme liian humanistinen; ehkä täällä olisi käyttökelpoisempaa suoraan velvoittaa käyttämään tarkasti määriteltyä ohjeistusta. Helppoa ratkaisua ei ole olemassakaan, se on selvä.

Mutta sekä humanistille että insinöörille voisi olla hyötyä mm. näkövammaisten käyttämistä tietoteknisistä apuvälineistä opiskeltaessa esimerkiksi saavutettavuusasioita. Verkosta lukemisen työläyden tietää jokainen, ja sitä helpottamaan ja oppimista tehostamaan nämä välineet ovat omiaan, kertoo Assistive Technology for Everyone: ”Educational research on reading comprehension research shows that people learn through a combination of three sensory factors: visual, auditory and kinesthetic. […] People learn better when they can use all three sensory abilities, and the retention increases when they do. All people rely on these, and people largely rely on one more than the others, but can benefit from all.” Eikä siihen edes tarvita lottovoittoa – löytyyhän Firefoxillekin ilmainen ruudunlukija-lisäpalikka (jota kokeilleet voisivat kertoa kokemuksistaan).