Blogi oli hyvän aikaa saavuttamattomissa, kiitos palveluntarjoajan, joten mikäpä sen sopivampi hetki kirjoittaa sananen saavutettavuudesta. Aiheesta on tehty jälleen yksi tutkimus, jonka kohteena olivat kuurosokeat ja teknologian käyttö: Deafblind slate ’senseless’ tech.
Jos taannoin mainitsemani laitteet ovat kamalia terveille käyttäjille, niin voi vain kuvitella kuinka vaikeaa niillä operoiminen on aistivammaiselle. Joskus se itse asiassa voi olla jopa hengenvaarallista: ”But another woman, who relies on a ventilator to breath, accidentally turned off her own air supply when she pressed the button that she thought would summon assistance. By the time her carer came to check on her, she was unconscious. Sense [tutkimuksen tehnyt järjestö] says that had the controls been made more accessible she could have avoided a potentially life-threatening situation.”
Siinä meikäläisen lipunosto-ongelmat kalpenevat. Korjaukset eivät kuitenkaan mahdottomia vaatisi, vaan vain sen, että joku näkisi vähän vaivaa. Helppo alku olisi vaikkapa kysäistä maksavien käyttäjien mielipidettä. Muita konsteja löytyy viittaamani artikkelin lopusta – suunnittelun perusasioita jokainen.
Muistan joskus jutelleeni luennoitsijan kanssa, joka konsultoi Philipsin terveydenhuoltopuolta ohjelmistojen laadunvarmistuksesta. Siellä kuitenkin on kyse siitä, että laitteisiin pitää tehdä melkoisia varmistuksia ja koukkuja, että potilaan turvallisuus ei vaarantuisi.
Jotenkin minua ei lainkaan yllätä se, että ohjelmistojen laadunvarmistuksen yhteydessä käytettävyys on unohtunut, vaikka sekin voi aiheuttaa yhtä lailla potilaan hengenvaaraa. Tosin yksi asia mikä pitää muistaa on, että oliko kyseinen laite oikeasti edes tarkoitettu maallikkokäyttöön.
Jälleen sinällään kai tilanne missä laitteen käyttötarkoitus pitää muistaa, terveydenhuollon ammattilaisille on monessa tilanteessa käytössä erilaiset laitteet kuin maallikoilla (esim. maallikoilla olevat puoliautomaattiset defibrillaattorit ja ammatilaisten sydänmonitorit).