Etnografisten tutkimusmenetelmien käyttö tuotekehityksessä on edelleenkin ja aina vain enemmän pop, tietää Tekes uutisoida: Tutkimus ja empatia mukaan tuotekehityksen heti alkumetreillä. Etnografiasta olen tainnut itsekin mainita pariin otteeseen [1, 2], ja allekirjoitan Tekesin väitteen yhä edelleen. Etnografia on tehokkain menetelmä päästä käsiksi käyttäjän arkeen ja arvostuksiin – ei taida psykoterapeutin vastaanotollakaan päästä lähemmäs. Samalla menetelmien käyttö on myös todella vaativaa, siinä tutkija saa pistää itsensä todella likoon. Siitä kertoo jo tämä menetelmän kuvauskin: ”Etnografia on enemmän kuin käyttäjätutkimusta, jossa tarkkailija tekee havaintoja. Etnografiassa tarkkailtavat ihmiset valitaan huolellisesti, heitä haastatellaan ensin puhelimitse ja heille annetaan tehtäviä. Tuotteen käyttötilanteessa menetelmään koulutettu tutkija paitsi tarkkailee, myös videoi, kyselee ja käy vuoropuhelua. Tärkein ja eniten ammattitaitoa vaativa vaihe on johtopäätösten teko. Tutkija analysoi saadun aineiston, josta saattaa nousta täysin uusia näkemyksiä tuotteessa tarvittavista ominaisuuksista.”
Erityisen haasteellista etnografia on kontrollifriikkiyteen taipuvaiselle, järjestelmälliselle ihmiselle, sillä tutkimuksen edetessä voi käytännössä tapahtua melkein mitä tahansa. Sen olen oppinut, että huolellinen suunnittelu ja perehtyminen riittää vain tiettyyn pisteeseen asti: sen jälkeen on osattava löysätä pipoa ja annettava asioiden tapahtua. Ja niitä tapahtuu.
Mitä helv…? Viimeksi kun katsoin, etnografialla tarkoitettiin kenttätyöhön perustuvaa, systemaattista kuvausta jostakin kulttuurista. Ja nyt se olis niinku yleisempi tutkimusmetodi?
Nimim. hämmentynyt antropologi
Olet edelleenkin oikeassa, juuri sitähän se yhä tarkoittaa. Mutta nyt ne kulttuurit ovat käyttäjäkulttuureja, joihin halutaan perehtyä syvällisesti, että osataan kohdentaa (=myydä) tuotteita ja palveluja oikein, siis vastaamaan tarpeita – joita käyttäjät eivät välttämättä osaa itse sanoiksi pukea…