Meillä on eLearning, ja mobiilioppimisen mLearning, mutta ne ovat auttamatta passé, sillä nyt on vuorossa T-oppiminen. Siis mikä? Oikeastaan t-etuliite on harhaanjohtava, sillä kyseessä on digitaalisen television vuorovaikutteinen käyttö, meikäläisen logiikalla siis D-oppiminen. No joo.
Television käyttö opetuksessahan ei sinänsä ole mitään uutta ja ihmeellistä, siitä lienee kaikilla kokemuksia. Digitelevisio sen sijaan tavoittaa uudenlaisia opiskelijaryhmiä, jotka voivat toimia vuorovaikutteisessa ympäristössä aktiivisesti ja personoida palveluja eli tilata itselleen niitä palveluja, jotka kiinnostavat. Tallentavien digisovittimien ja pidempien tekstien kirjoittamiseen tarvittavien näppäimistöjen puute ovat kutienkin vielä esteinä T-oppimiselle.
Oppimiselle on siis tarjolla jälleen yksi uusi väline, jonka käyttäminen tuo eteen aivan uusia haasteita. Verkko-opiskelusta poiketen television käytön luonne on aivan erilainen, ja toleranssi esimerkiksi käytettävyysongelmien suhteen huomattavasti alhaisempi. Television tehtävä on ollut ensisijaisesti viihdyttää ilman, että se vaatii jatkuvaa huomiota, mutta opiskelussa tilanne on toinen. Toisaalta se on välineenä tutumpi esim. vanhemmille ihmisille. Ihan samaa mieltä en ole siitä, että T-oppimisen ei katsota edellyttävän opettajilta sen kummallisempia opettamisen taitoja – mitenkähän on?
