Seppänen otti puheeksi suomen kielen ja käytettävyyden, kaksi lempiaihettani samassa paketissa. ”Yleensä ottaen kohderyhmän saa parhaiten ja esteettömimmin tavoitettua käyttämällä sen omaa äidinkieltä. […] Suomen kielessä on kuitenkin sitä jotain mikä tekee asioista vaikeita. Pitkät sanat, varsinkin yhdyssellaiset, vaikeuttavat käyttöliittymien suunnittelua, kun tekstilitaniat tahtovat työntyä ulos annetusta kentästä.”
Kieli on yllättävän tärkeä elementti käytettävyyden kannalta, tästä on ollut puhetta ennenkin. Käytettävyystesteissä ja -arvioissa saa tämän tästä törmätä siihen, kuinka käyttäjät eivät ymmärrä edes omalla äidinkielellään kirjoitettua tekstiä, eivät huomaa tai jaksa lukea sitä. Luin taannoin Whitney Quesenberyn kirjoituksen siitä, kuinka käytettävyyttä voi suhteellisen helposti parantaa kiinnittämällä huomiota sopivan kielen käyttämiseen. Artikkelissa on kuvattu hyvin sitä, kuinka käyttäjätutkimuksen avulla löytyy myös oikea kieli: ”User stories provide glimpses into their thinking and into the words they use to describe the tasks. This language can be the key to the labels used to identify functions or objects in the interface.”
Suomen kieli ei välttämättä ole kovin käyttöliittymäystävällinen pitkine sanoineen ja mutkikkaine lauserakenteineen, mutta eipä tavallista kirjoituskieltä olekaan tarkoitettu verkosta luettavaksi. Vielä hankalampaa lukemisesta tekee huono kieli kirjoitusvirheineen, joihin kompastelu on omiaan huonontamaan kenen tahansa käyttäjäkokemusta. Valitettavasti näyttää siltä, että tähän saa jatkossa tottua, onhan yhdyssanavirhesukupolven esiinmarssi suorastaan Imagen kansijutun arvoinen. Oman surkuhupaisan lisänsä tuovat vielä kehnosti muista kielistä käännetyt sivustot – katsokaapa vaikka Wayne’s Coffeen suomalaisversiota. Siinä itkettää jo muitakin kuin äidinkielenopettajia.
Verkkoon kirjoittaminen, käyttöliittymäelementit mukaanlukien, on oma taiteenlajinsa. Siksi verkkoon sopii mainiosti selkokielen käyttäminen, joka mahdollistaa tekstien ymmärtämisen myös niille, joilla on vaikeuksia tavallisen yleiskielen kanssa. Tämänkaltaisesta saavutettavuudesta hyötyvät kaikki: lyhyitä ja yksinkertaisia lauseita käyttämällä viesti menee paremmin perille muillekin.
Tämä on minunkin lempiaiheeni ja itse asiassa kielitieteellisen taustan omaavana informaatioarkkitehtuurien asiantuntijana suorastaan leipälajini!
Olen hämmentynyt siitä, että käyttöliittymäoppaissa (esim. Applen ja Microsoftin style guidet) ja käytettävyyskirjallisuudessa otetaan niin vähän kantaa kieleen. Myös ns. web-kirjoittamisen oppaat keskittyvät minusta usein ihan epäolennaisuuksiin – ja sen kyllä huomaa (jos nyt niitä edes kukaan elektronisiin ympäristöihin kirjoittava lukee)…
Pitäisikö meidän siis yhdistää voimat ja ryhtyä tietokirjailijoiksi? ;-)
Kyllä Veikko´s-kahvibaarin tapauksessa ihan pelkkä oikoluku auttaisi. Kontaktihenkilö on Hiski Lapinleuku, jonka hommiin kuulunee. Tai voihan olla niin, että surkea käännöstyö on mainoskikka, johon kauniisti tartuimme :)
Aletaan vaan, sehän olisikin kivaa! Minä olen kirjoittanut gradunikin aihetta sivuten (no jaa, vähän eri kantilta kuitenkin).
Varoittavia esimerkkejä (ja kohdennettuja parannusehdotuksia) löytyisi kyllä vaikka huru mykky, kun vähän kaivelisi muistinsa sopukoita.