Uutta konetta hankkiessa ostin sille myös pidennetyn takuuajan, varmuuden vuoksi. Tänään rohkaistuin saattamaan takuun voimaan omalta osaltani, ja eipä se helppoa ollutkaan. Palikkatestin makua.
Jo takuuta ostaessa blondilla oli sormi suussa pelkästä pakkauksesta. ”Onko tässä sisällä jokin romppu?”, muistan kysyneeni. Mutta ei, sehän olisi ollut ihan liian helppoa. Sen sijaan oli pahvikannet, joissa manuaali takuun käyttöönotolle (kaikilla muilla kielillä paitsi kotimaisilla), sinetöity kotelo, osoitetarroja ja kirjekuori. Ensimmäisellä lukemalla ymmärsin, että olisi syytä hakeutua paitsi internetin, myös printterin ääreen ryhdyttäessä pistämään takuuta voimaan, ja että käsillä pitäisi olla ainakin kopio koneen ostokuitista sekä sen sarjanumero (piti hetki etsiä). Kirjekuoreen piti liimata oikea osoitetarra sen mukaan, missä päin maailmaa sattuu sijaitsemaan. Tätä havainnollisti kummallinen nuolitaulukko. Meikäläisen takuuasiat hoidetaan sitten Saksasta käsin. Siispä tarra kiinni kuoreen.
Printterin ääressä aloitin prosessin: ensimmäisenä valmistajan sivuille rekisteröitymään. Sain jonkin aikaa haeskella mistä löytyisi oikea linkki, sillä suoraa osoitetta rekisteröitymiseen ei tietenkään ollut. Eivät olleet turhaan helpottaneet linkin löytymistä: luonnollisesti sinivihreä nappi erottuu sinivihreällä sivustolla kertalaakista. Jossain ihan eri osoitteessa piti valita maa ja haeskella sen jälkeen taas seuraavaa klikkauksen paikkaa. Ikinä en ole nähnyt yhtä hankalasti havaittavia bannereita. Sitten alkoi jännittävä vaihe, kun sain syöttää lomakkeelle pahvikansien sinetöidystä takuukotelosta löytyneen tunnuksen ja salasanan. Seuraavaksi täytyi taas tehdä tiukka valinta: kieli. Siis englanti, kun en ruotsia niin sujuvasti taita että sillä muina naisina takuuasioita hoitelisin.
Ja lomaketta täyttämään. Sarjanumero. Takuun omistajan tiedot. Käyttäjän tiedot. Ties mitkä muut tiedot. Varmistus. Hyväksyntä. Sähköpostista piti hakea vielä yksi koodi, joka tarvittiin ennen kuin pääsi etenemään. Ihanko varmasti? Kyllä. Printtaa lomake ja lähetä. Olin jo vähällä printata väärän lomakkeen, kunnes huomasin pienellä präntillä ilmoituksen, että printterin kuvaa klikkaamalla avautuu se oikea. Ja sehän olikin ihan erilainen. Printtasin varmuudeksi useampia. Siihen vielä nimi alle, ja taas uusi tarra paikalleen: tällä kertaa se rekisteröitymistunnuksen ja salasanan sisältävä. Lanketti kuoreen yhdessä ostotodistuskopion kanssa ja postiin. Paitsi että postimerkki piti ostaa itse.
Eikä tämä vielä tässä ollut. Seuraavaksi odotellaan, että Kusti polkee Saksaan saakka, ja että joku takuukäsittelijä avaa kuoren ja jaksaa muistaa pistää sähköpostissa varmistuksen rekisteröitymispaperin perilletulosta. Sitten, vasta sitten on prosessin kaikki vaiheet viety läpi.
Kävi mielessä, että homman olisi ehkä voinut hoitaa helpomminkin. Käyttäjäkeskeisen suunnittelun paikka?
