Maanantaiaamuna sorvin ääressä ei ärsytä ollenkaan, että Gerry McGovern jättää uudessa kolumnissaan käytettävyyden kakkossijalle: Intranets: strategy first, usability second. Vaikka jutun päähuomion anastaakin taannoisen Nielsenin Ten Best Intranets of 2005 -raportin kritisointi, on otsikon mukaisesti kuitenkin kyse asioiden laittamisesta tärkeysjärjestykseen intranettien toimivuutta tarkasteltaessa.
Käytettävyyden säätämiseen saa kulutettua loputtomasti aikaa, mutta se on kuitenkin varsin mitätön juttu silloin, jos intranetin taustalta puuttuu kantava ajatus. Usein strategian puuttuminen tarkoittaa sitä, ettei kukaan sitoudu käyttämään intranetia: jos ei johto näytä esimerkkiä, niin miksi alaistenkaan pitäisi? Toisekseen mikään intranet ei itsekseen ratkaise ongelmia prosesseissa ja projektinhallinnassa, vaikka se oiva työväline voi ollakin.
Intranet-strategian ytimessä ovat lopulta kuitenkin käyttäjät: kenelle intranetistä on hyötyä, mitkä ovat työntekijöiden keskeisimmät tehtävät, kuinka tehtävien suorittamista voidaan mitata. Jatkuva säätäminen kertoo enemmänkin siitä, ettei alun alkaenkaan ole tiedetty mitä tehdään, saati sitten suunniteltu tekemistä kunnolla. Takaan, ettei yksikään yritys haluaisi tietää minkälainen euromäärä heitetään hukkaan kehnon intranetin ääressä sadatellessa.
Hmmm… sivistymättömän moukan heittona: firmakansalainen toivottavasti tahtoo seurata hankekuluja ja tehdä tarvittavat lisäpäätökset. Lopputulosta ei tod.näk. kilpailijoille kerrota…