Jos tekee töitä web-maailman parissa, ei voi välttyä törmäämästä standardeihin ja niihin individualisteihin, jotka eivät standardeihin usko; pitävät niitä silkkana kiusantekona ja vapauden rajoittimena. Standardeista piittaamattomia löytyy niin asiakkaista kuin omistakin, ja yhtä lailla insinöörien kuin visuaalisten taiteilijoidenkin parista. Hankalimpia paloja ovat päättävässä asemassa olevat, joilla kielteisen asenteen takana on yleensä ihan silkka tietämättömyys. Mutta: money talks. Näihin koviin päihin tehoaa useimmiten puhe rahasta ja varsinkin sen säästöstä tai lisäämisestä. Standardien noudattamisen puolesta puhuvien kannattaakin siis opetella ulkoa The Dollars and Sense of Building to Standards -artikkeli, jossa seikkaperäisesti kerrotaan kuinka kassakone kilisee standardeja noudattamalla: ”People simply dont recognize how much its costing them not to code to standards. For too long, people have accepted poor HTML code and assumed there was nothing that could be done to improve it. […] Youll start saving money as soon as you make the business decision to switch to XHTML.”
En ole itse virallisten standardien kanssa tekemisissä, mutta tietyt verkkokirjoittamisen ja käytettävyyden opit ovat syöpyneet takaraivoon siinä määrin, etten voi käsittää sitä, että joku viitsii niitä kyseenalaistaa. [En sinällään vastusta kyseenalaistamista, kyllähän uuden tiedon myötä monet vaatimukset pitääkin muotoilla uudelleen. Mutta nimenomaan uuden tiedon myötä, ei ”huvin vuoksi”.]
Moni käytettävyyteen vaikuttava asia on pelkästään päätöksestä kiinni: näin meillä tehdään ja näin meillä ei tehdä. Kumpikaan tapa ei ole toista kalliimpi. Miksi sitten jotkut ehdoin tahdoin haluavat tehdä väärin? Miksi käytettävyys on olevinaan uskon asia, vaikka useat ”käytettävyystotuudet” – vaikka ovatkin näennäisesti subjektiivisia makukysymyksiä – on todistettu lukuisilla testeillä? Miksi käytettävyysasiantuntijan sanaan ei luoteta, vaan argumentoidaan naurettavilla ”mun mielestä tää on ihan hyvä näin” -lauseilla?
Raivostuttavaa.
Asiaa puhut. On jo pidempään tehnyt mieli avautua juuri tästä, miten käytettävyys dumataan usein sanomalla, että se on pelkästään makuasia – vaikka taustalla tosiaan on paitsi testejä ja tutkimusta, myös mm. fysiologisia ja psykologisia tekijöitä. Pitkään ajattelin, että vähättely ja teilaaminen johtuisivat siitä, että arvostellaan jonkun tekijän kättenjälkeä, mutta ei, samaa kuulee myös niiden suista, joilla ei varsinaisen toteutuksen kanssa ole ollut minkäänlaista tekemistä. Kunhan saan pahimman kiehunnan lauhtumaan, yritän pukea aiheen pidemmälti jutuksi asti.
Mutta se, mitä ymmärrän vielä vähemmän, on se kuinka saavutettavuuteen liittyviä asioita voidaan pitää makuasioina. Kaikille niille ihmisille suosittelisin käyntiä vaikkapa NKL:ssä katsomassa omin silmin (kun se vielä on mahdollista) minkälaista on esimerkiksi näkövammaisen netin käyttäjän arki.
Tämmöisiä tulee aina vastaan. Aina on joku jonka on pakko saada oma mielipiteensä läpi, oli se sitten mitä tahansa ja vaikutti se sitten käytettävyyteen tai ei. MuTu-perusteluilla on vaihdeltu nappien värejä epäloogiseksi, fontteja brändiohjeistuksen vastaiseksi ja vaikeutettu saitin käyttöä. Surullista, mutta kun kun on ammuttu täysilaidallinen perusteluita, selityksiä sekä tutkimuksia ja savun hälvettyä asiakkaan mielipide kuitenkin yhä seisoo järkähtämättömänä kuin mikäkin godzilla on siinä sitten paha tehdä muuta kuin nöyrtyä rahan… eiku asiakkaan edessä. Sitä saavat mitä haluavat. Jos hyvin käy niin myydään sitten myöhemmin update, jossa homma korjataan.
No mutta sehän on jo plussaa, jos on päästy niin pitkälle, että on yritetty vakuuttaa asiakasta standardien/käytettävyyden/saavutettavuuden tarpeellisuudesta! Mulla on vuosien varrella jäänyt melkeinpä enemmän hampaankoloon kokemuksia siitä, miten _omat_ eivät ymmärrä eivätkä halua tarjota, myydä tai edes mainita em. asioita, koska kokevat ne jotenkin toissijaisina. Jos et myyjänä usko asiaasi, niin kuinka hitossa kukaan sitä haluaisi ostaa?
Sellaisiakin tilanteita on tullut vastaan, että on tietoisesti jätetty asioita tekemättä tai puolitiehen vedoten siihen, että pistetään ne kuntoon sitten seuraavan päivityksen yhteydessä, jos asiakas hoksaa niitä pyytää. Ahneus ja tietämättömyys ovat ikäviä työkavereita paikasta ja projektista riippumatta.
Tietämättömät ovat autuaita, muut kärsii…