Vanhan tavan vuoksi plärään läpi kutakuinkin kaikki postiluukusta tupsahtavat lehdet, niiden joukossa myös Kirkko ja kaupunki -seurakuntalehden. Tällä kertaa vanhan kyynikonkin oli pakko heltyä hetkeksi, kun silmiin osui Puhki rakastettujen sairaala, juttu Helsingissä toimivasta nallesairaalasta, jonne leikeissä kärsineet lelut voi viedä kursittavaksi.
”Nalletohtori tarttuu unilammas Vili Ahoseen ja kääntelee sitä tottuneesti. Hän kuljettaa sen tutkimuspöydältä takahuoneeseen, jossa on viisi pientä puista sänkyä, kaksi kerrossänkyä ja riippumatto, jossa makaa sairaalan ainoa kroonikko, jalkavaivainen karhu. Vili Ahosen pää roikkuu surullisesti, kun se peitellään vuoteeseen.
– Tämä potilas tarvitsee fysioterapeuttista hoitoa. Niskavaivat ovat päässeet pahoiksi. Toista silmääkin pitää katsoa, Kautto [omistaja] diagnosoi asiantuntevasti.”
Jutun mukaan nallesairaalan palveluja käyttävät aikuisetkin. Lähettäisiköhän äiti kotoa erikoiskuljetuksena silmäpuolet rakkaani pääkaupunkiin hoitoa saamaan?
Ja koska tänään juhlitaan Runebergin päivää, niin mikäpä sopisi tähän postaukseen paremmin kuin aihetta juhlistava runo suoraan Lieksan Surpeenvaaran koulusta:
Runebergin päivä on kerran vuodessa vaan,
silloin vastustamattomia torttuja syödä saan.
Hän Maamme laulun säveltäjä on,
Runeberg tuo voittamaton.
Päivä tuo on vielä talviseen aikaan,
on siinä jotain outoa taikaa.
Torttuja kaikille!
