Vähän eiliseen aiheeseen viitaten löysin sattumalta uutisen, jonka mukaan Palo Alto Research Centerissä on kehitteillä ohjelmisto, joka mittaa puhelinkeskusteluun osallistujien kiinnostuksen tasoa: ”To identify engagement, the software listens to the acoustics of the conversation. Features like the tone of the speaker’s voice, the rise and fall in pitch, and the pauses between utterances are continuously analyzed using statistical algorithms. […] The result is a pretty good estimate of the speaker’s engagement in the conversation.”
Ensikuulemalta ohjelmisto vaikuttaa hassulta kikkailulta, mutta sen käytöllä on tietysti perusteensa. Ohjelmiston tarkoituksena on esimerkiksi helpottaa konferenssipuheluiden kaaosta: ”The PARC technology borrows techniques from the sociological study of conversational dynamics to classify what’s actually happening around the virtual conference table. For instance, if you start talking when someone else stops, there’s a good chance you’re both involved in the same conversation. However, if two people are chatting at the same time, they’re probably in the middle of separate conversations. Based on that analysis, the software shifts the volume levels in the audio delivered to each participant to make it easier for him or her to listen to the speaker of interest without entirely blocking out the others ’around the table.'”
Tavallisten pulliaisten ulottuville tämä ohjelmisto ei tule vielä vuosiin, joten ehkä PARC:issa otetaan vielä kehitysehdotuksia vastaan. Ajatella, jos softa aistisi puhujan äänestä ärsyyntymistä ja osaisi sen perusteella loihtia puheluun sen elokuvista tutun tunneliefektin: kohinaa, surinaa, ”Nyt pätkii!” – tuut tuut tuut…
