Hiljattain listatessani työtehtäviäni ja osaamisiani paperille huomasin, että olennainen osa jokapäiväisiä rutiinejani on tiedon etsiminen milloin mistäkin aihepiiristä. Joskus käsillä on ongelma, johon etsin vastausta; joskus kaipaan vähän lisätietoa, joskus haen silkasta hakemisen ilosta. Näin on myös vapaa-ajalla: Google hyrähtää käyntiin tämän tästä. Tänä aamunakin olen jo ehtinyt tehdä ainakin parikymmentä hakua puolihuolimattomasti, sen kummemmin ajattelematta. Löysinkö mitä hain? En aina. Usein vastaukset ovat käyttökelvotonta tauhkaa vailla päivämääriä, tekijätietoja tai sitä tärkeintä: asiasisältöä. Heinäsuovasta saattaa kuitenkin löytyä toisenlainen, joskus jopa parempi neula kuin mitä etsin.
Hakemisesta, löytämisestä ja etenkin oikeasta sisällöstä kertoo mainio Web Users Are Beggars. Sen mukaan hakija verkossa saa tyytyä siihen mitä sattuu olemaan tarjolla, ja monesti tarjonnassa ei ole kehumista, vaikka tietoa on verkko väärällään. ”Here is what happens on the Web with many businesses: Your customers are looking for you, they need a tire fixed. After walking into countless other stores with signs that read ’we can fix your tires’ only to find out what they really do is sell candy canes, they find your store. They sit through the 2 minute song and dance from the crazy mimes who guard the entrance and then, finally, they walk in and it’s empty.” Eikö kuulostakin tutulta?
Löydettävyys, saavutettavuus, käytettävyys, relevantti sisältö: näiden elementtien pitäisi olla kaiken suunnittelun perustekijöitä. Sillä: ”A good customer experience on the Web is valuable, it is desirable. But if you can’t find, you can’t value. If you can’t use, you won’t desire.” Niin yksinkertaista se on – ja silti niin vaikeaa.
