Jos eläisin fantasiamaailmassani, jossa kaikki on oikein ja hyvin, niin kernaasti soisin, että vuosi 2005 olisi oikeinkirjoituksen teemavuosi. (Oletuksena tietenkin, että on jotain pätevää sisältöä oikeinkirjoitettavaksi.)
Käytettävyyttä arvioidessa törmää tämän tästä käsittämättömiin kryptisiin virheilmoituksiin, sekakielisyyteen ja surullisiin kirjoitusvirheisiin. Kaikki nämä hankaloittavat käyttäjän elämää: vähintäänkin virheet ärsyttävät, mutta pahimmillaan vaikeuttavat ymmärtämistä niin, ettei käyttäjä voi suorittaa loppuun sitä tehtävää, jonka takia avasi ohjelman tai surffasi jollekin verkkosivulle. Mahdollisuus mokailuun tuplaantuu, mikäli ollaan tekemisissä jonkin muun kuin oman äidinkielen kanssa. Ei ole vaikeaa kuvitella, että potentiaalinen työnantaja sivuuttaa virheitä vilisevän ansioluettelon – samaan tapaan voi miettiä, kuinka asiakas reagoi sellaiseen sivuun tai ohjelmaan, jonka viesti jää hämärän peittoon.
Jokainen markkinoinnista ja viestinnästä vastaava tietää miltä tuntuu, kun uunituoreesta, juuri painosta tulleesta esitepinosta löytyy kirjoitusvirhe, joka pahimmillaan pistää uusiksi koko jutun. Kirjoitusvirheet ja heikko viestintä ylipäätään kertovat lukijalle yrityksestä asioita, joita se itse ei välttämättä haluaisi viestittää. Paperiesitteitä voi olla jokunen sata, mutta virheitä vilisevillä verkkosivuilla tai ohjelmalla käyttäjämäärä on moninkertainen.
Käyttäkää oikolukuohjelmia. Käyttäkää oikolukijoita.
”Uncorrected errors damage the integrity of a work.”
Lisää aiheesta: Keeping up appearances.
