EU:n rahoittaman ihmiskeskeiseen vuorovaikutussuunnitteluun keskittyneen Convivio-verkoston ensimmäinen verkkolehti on nähnyt päivänvalon. Convivion toiminnassa tähdennetään ihmisten tarpeiden ja arjen huomioimista kaikessa uuden teknologian suunnittelussa. Valitettavasti itse verkoston www-sivujen käyttöliittymän linjakkuus ei ole ylettynyt verkkolehteen saakka, mikä tekee siitä kohtuullisen hankalaa luettavaa ainakin tällä edelleen yleisimmällä selaimella. Silti lehden ensimmäisessä numerossa on tarjolla ainakin tapaustutkimus PDA-laitteiden saavutettavuudesta, jossa heti alkumetreillä tuodaan esiin usein vähemmälle huomiolle jäävä pointti saavutettavuutta vaikeuttavista tekijöistä: ”[…] the majority of web accessible technologies (screen readers, screen magnifiers etc.) have to be installed in computers as third-party applications. This can cause accessibility problems due to the fact users must be able to install this technology onto their PCs, and the process of installation can in itself be inaccessible.”
Ei ollut yllätys, että PDA-laitteiden käyttö ei tee verkosta saavutettavampaa vanhuksille, sillä voihan niiden pieni koko ja koon myötä esim. melkoista tarkkuutta vaativa kirjoittamistapa aiheuttaa hankaluuksia nuoremmillekin. ”All the functions of the PDA as a personal agenda could be carried out more easily using the traditional pencil and paper: the interaction style requires a lot of precision and the screen is too small.” Tässä olen itse ihan samoillla linjoilla. Onhan tuo Timex muutenkin kätevämpi post it -lappujen liimailuun.
Palmia vuosikausia (ja PocketPC:tä, Kommua ja muita paljon kokeilleena) en voi kyllä täysin yhtyä väitteeseen PDA-laitteiden vaikeasta käytettävyydestä. Eiväthän ne vikineet tietenkään täydellisiä ole, mutta ei paperi ja kynä ole täydellinen yhdistelmä sekään.
Ja miksi ei? Koska täydellinen yhdistelmä riippuu käyttäjästään. Jos tarpeeksi ajatellaan ainoastaan muistiinmerkitseminen itselle, voi kynä ja vihko olla ihan toimiva ratkaisu. Jos tämän lisäksi tarpeena taas on mukaan otettavien dokumenttien muokkaus ja/tai edelleen jakelu työpaikalla, on jonkinlainen sähköinen ratkaisu parempi. Ja oma hatara muisitini edellyttää kyllä sitä, että palavereista muistuttaa piipitys ja tärinä taskussa. Sitä ei paperinpala tee.
Olen itse kirjoittanut useampia uutisia Palmilla. Kirjoitusjärjestelmä vaatii oppimista, mutta sujuu sen jälkeen noin viidenneksen (paperille) käsinkirjoittamista hitaammin. Plussana on se, että prosessia ei tarvitse toistaa sitten PC:n ääreen saavuttaessa.
Hmm, käytettävyyden vaikeus riippuu tosiaan pitkälti myös kohderyhmästä – ko. tutkimuksessahan oli paneuduttu nimenomaan vanhuksiin, joille tavallisen tietokoneen käyttökin tuottaa hankaluuksia. Itse kyllästyin käytön hitauteen (kynällä kirjoitan kalenterimerkinnät ja lyhyet muistiinpanot paljon nopeammin) ja siihen, että olen tosiaan enemmän semmoista perinteistä paperille riipustelija -tyyppiä. Nykylaitteita testanneena en voi kauheesti käytettävyyttä moittia, mutta minulle _käyttäjäkokemus_ on tavallisissa paperikalentereissa paljon parempi – vaikkei niitä saakaan tietokoneen kalenterin kanssa helposti synkattua. :-)