On jälleen aika puhua vekottimien ja vempeleiden käytettävyydestä, tarkemmin ottaen tietokoneista: Hardware and usability, Part 2. Kuukausi sitten mainitsin juttusarjan ensimmäisestä osasta, ja nyt koko aamupäivän tietokoneen kanssa tapeltuani tulee tämä toinen osa kuin tilauksesta. Tällä kertaa tarkastelun kohteina ovat äänet ja johtovyyhdet, joita omasta kotipesästäkin löytyy enemmän kuin laki sallii. Vanhassa talossa asumisen riemua on se, että pistorasiat ovat kortilla, mikä johtaa varsin mielenkiintoisiin virtalähderatkaisuihin. Ja jos oma koneeni onkin äänekäs, on sitä myös työläppäri, joka välillä ottaa kierroksia niin, ettei siinä meinaa omia ajatuksiaan kuulla.
Tiivistetysti: ”The thing to remember about poorly designed hardware is that it’s often hiding in plain sight. It’s in the little glitches and everyday irritations that you’ve almost stopped noticing, but which nonetheless do effect the usability of your computer. The worst thing about bad hardware is that it compounds bad software.” Ei muuten tarvitse kauan miettiä mikä tulee olemaan ensi vuoden suurin sijoituskohde. Huokailuttaa jo nyt.
