Pari päivää sitten ihmettelin sitä, mikä tolkku on html-muotoilluissa sähköpostiviesteissä, jotka minusta itsestäni tuntuvat useimmiten silkalta kiusanteolta. Aihe sai aikaan vähän keskusteluakin, mutta jäin silti vielä miettimään sitä, kuinka näitä muotoiltuja viestejä pystyvät lukemaan näkövammaiset, jotka hekin sähköpostia käyttävät. Mietin, että jos www-sivutkin ovat ruudunlukuohjelman ja puhesyntetisaattorin läpi tullessaan usein aika kamalaa kuunneltavaa, niin kuinka mahtaa olla sähköpostien laita?

Koska kysyvä ei tieltä eksy, niin esitin ihmetyksen aiheeni Näkövammaisten Keskusliittoon. Atk-kouluttaja Jari Mikola vastasi seuraavaa:

”Näkötilanteen mukaan näkövammaiset käyttävät joko suurennusohjelmaa tai
ruudunlukuohjelma+puhesyntetisaattori ja/tai pistenäyttö-yhdistelmää. Näillä kaikilla ohjelmilla voi lukea esim. www-sivuja useimmiten varsin sujuvasti. Tämä on tosin täysin verrannollinen sivun saavutettavuuteen.

Windows-pohjaisena sähköpostiohjelmana käytetään yleisimmin joko Outlook Expressiä tai MS Outlookia. Nämä molemmat toimivat näkövammaisten atk-apuvälineillä pääsääntöisesti hyvin. Lisäksi useimmat palveluntarjoajat antavat mahdollisuuden webmailin käyttöön. Nämäkin sähköpostipalvelut toimivat pääsääntöisesti hyvin. Webmailien yleinen ongelma on sivuilla oleva tietomäärä. Viestien selailu ei ole järin helppoa, kun viesti pitää ensin löytää mainosten ja kymmenien linkkien seasta.

Varsin monet näkövammaiset käyttävät vielä myös DOS-pohjaista sähköpostisysteemiä. Siksi suosittelisin lähettämään sähköpostit vain tekstimuodossa. HTML-viestien osalta ongelmaksi voivat Windows-käyttäjilläkin tulla viestissä mahdollisesti olevat grafiikat ja muut muotoiluasetukset. Tässä DOS-pohjaisessa sähköpostissa html-viestit tulostuvat ruudulle lähdekoodisina. Toisin sanoen viestin tekstin saa kyllä selville, mutta suurin osa tekstistä on html-koodia. Voin vakuuttaa, että koodin kuuntelu syntetisaattorilla on kiusallista! :-)”

Siis: unohdetaan ne html-muotoilut sieltä, missä niitä ei tarvita. Ei vaikeuteta turhaan kanssaihmisten elämää.