Niin ne kymmenen. Ei parhausjärjestyksessä.
- John Irving: Ystäväni Owen Meany. Hämäsin. Tämän verran tällä listalla on parhausjärjestystä: tämä kirja on Se Kirja. Jokainen kysymys löytää lopussa vastauksen, jokainen pala löytää paikkansa. Itkin kun kirja loppui.
- Kari Levola: Kunnian kentät. Jotkut osaavat siteerata Väinö Linnaa, mutta muinainen Dingo-fani latelee Levolaa kuin vettä vaan. Luettu niin monta kertaa etten enää edes muista.
- Tuija Lehtinen: Mun ystävä Rufus. Tuija Lehtinen on sellainen (nuoriso)kirjailija, jonka tuotantoa ahmin aivan viime vuosiin saakka: luovaa kielenkäyttöä, nokkelaa ja hauskaa. Jostain syystä juuri tämä kirja Lehtisen massiivisesta tuotannosta on kulunut käsissäni yhä uudestaan – siteeraamisaste on melkein yhtä korkealla kuin edellä mainitun teoksen kohdalla.
- Peter Høeg: Lumen taju. Läpikotaisin kylmä, kirkas, kaunis ja pelottava kirja, jonka kaltaiseen en ole sittemmin törmännyt.
- Kari Hotakainen: Klassikko. Hengästyttävä ja riemastuttava kohtaaminen Hotakaisen kanssa, jonka viehtymys Arvi Lindiin on jotain mihin kuka tahansa voi samaistua.
- Anja Kauranen: Sonja O. kävi täällä. En muista miten törmäsin Kauraseen, mutta se oli rakkautta ensilukemalla. Tämä esikoinen on jäänyt rakkaimmaksi.
- Anja Snelmann: Pelon maantiede. …vaikka tästä myöhemmästä vaikutuin niin, että löysin itseni Hille Koskelan luennolta ja sain aiheeseen pohjautuvasta naistutkimuksen seminaarityöstä kolmosen.
- Erica Jong: Lennä, uneksi. Makasin leikkaustoipilaana vanhempieni sohvalla Jongia lukien ja lääketokkurassa taisin luulla kokeneeni jotain elämää suurempaa. Toinen kokeilu todisti homman toimivan myös selvinpäin.
- Nick Hornby: Uskollinen äänentoisto. Musiikkia, listoja ja brittihuumoria. Muuta ei voi vaatia.
- Arto Paasilinna: Jäniksen vuosi. Yhtä aikaa hauska ja surumielinen seikkailu tuolla jossain. Mielikuva sydämistyneestä jäniksestä kipristi sielua vuosikaudet.
Mainitsematta jäävät ainakin Anni Polvan Tiina– ja Merri Vikin Lotta-kirjat, joita rakastin lapsena yli kaiken, mutta jotka valitettavasti tilanpuutteesta johtuen pölyttyvät vanhempieni kellarissa.
Mutta mitkä ovat ne viisi kirjaa, jotka olisi pitänyt lukea, mutta joita ei vain millään ole saanut vietyä loppuun saakka? Nämä tietenkin:
- Leo Tolstoi: Anna Karenina.
- J.R.R. Tolkien: Taru sormusten herrasta.
- Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla.
- Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen.
- Mihail Bulgakov: Saatana saapui Moskovaan.
Ehkä eläkkeellä. Tai sitten ei.
